RX100 – frans goes blog

Chris Niccolls julkaisi hiljattain “rakkauskirjeen” vanhalle Panasonic GM5 -kameralle (linkki). Monet hänen esiin nostamistaan seikoista – pieni koko, yksinkertaisuus, riittävän hyvä kuvanlaatu ja käytettävyys – ovat sellaisia jotka voisin liittää myös pariin omaan kameraani, kuten kuvan Sony RX100 (2012) ja Canon EOS M50 -malliin (2018). Ja kuten Chris, en ottaisi näitä kameroita lintukuvausretken kalustoksi. Valokuvaus voi kuitenkin olla monia asioita, eikä huippuluokan nopeus, kuvanvakautus tai pikselimäärä ole kaikissa tilanteissa olennaisinta.

Näin kesällä on ilo liikkua kevyen kamera-linssiyhdistelmän kanssa, syventyä maisemiin, katuvalokuvaukseen tai tutkimaan pienten yksityiskohtien makro-maailmaa. Kaikkiin näihin vanhempikin kamera taipuu oikein hyvin – ehkä jopa paremmin kuin uusi, tehokas ja hyvin kookas täyden kennon järjestelmäkamera ja sen jättimäinen, huippuvalovoimainen linssi.

Sonyn laadukas RX100 taskukamera on kokenut uuden polven valokuvaharrastajien keskuudessa eräänlaisen renessanssin (tai voidaan puhua kameraperheestä – Sony on julkaissut kaikkiaan seitsemän sukupolvea RX100-kameroita, uusin on vuodelta 2019). Kannattaa tehdä RX100-mallinimellä vaikka YouTube-haku. Ilmiössä lienee yhteyksiä yleisempään teknologian retro-nostalgiaan, sekä erityisesti valokuvauksen yksinkertaisuutta, spontaanisuutta ja pelkistettyä luonnetta painottavaan, viimeisimmän teknologian vastareaktioon, joka on vahvistunut viime vuosina. Analogisten filmikameroiden harrastus on kasvattanut suosiotaan jo aiemmin, mutta nyt myös yli vuosikymmenen ikäiset digipokkarit ovat myös “muodissa”.

RX100:n ytimessä on taskukameralle kunnianhimoinen, tuuman CMOS Exmor-kamerakenno, jonka resoluutio on 20,2 megapikseliä. RX100 mahdollistaa myös aidon RAW-kuvauksen ja vanhaksi taskukameraksi siinä on sangen hyvä kuvanlaatu. Silti itse huomaan että tämä kamera jää nopeissa arjen kuvaustilanteissa pahiten älypuhelimen kameran varjoon: vaikka käyttämäni iPhone 15 Pro Max -puhelimen linssit ja kenno eivät fyysisesti pärjää Sonyn Exmor-kennon ja Carl Zeiss Vario-Sonnar T* -zoomlinssin (f/1.8-f/4.9, 28–100 mm täyskennovastaavuus) ominaisuuksille, pystyy nykyaikainen älypuhelin pitkälti ylittämään fyysiset rajoitukset tehokkaan laskennallisen kuvankäsittelyn keinoin. iPhonen iso ja kirkas OLED- kosketusnäyttö on myös käytettävyyden kannalta aivan toisesta maailmasta kuin Sonyssä käytetty pieni ja nykystandardeilla suhteellisen himmeä LCD-näyttö (RX100-kamerassa ei ole erillistä optista etsintä). Käytän kuitenkin Sonyä edelleen säännöllisesti etenkin mustavalkokuvaukseen; kameran pieni koko ja “tulitikkuaskiluokan” näyttö tuntuvat sopivan siihen maailmaan parhaiten. Seuraavana tuossa suunnassa on sitten pieniä fyysisiä paperikuvia tuottava, mutta myös hybridikamerana toimiva Fujifilm Instax Mini Evo, josta voisin joskus kirjoittaa enemmänkin.

Canon M50 on itselläni paljon enemmän arkikäytössä, ja siihen on keskeisenä syynä että kyseessä on kompakti, vaihdettavalla linssillä varustettu peilitön järjestelmäkamera. Itselläni on viisi vuosien varrella hankittua, Canonin alkuperäistä M-sarjan linssiä (plus tukku adapterilla toimivia vanhoja EF-sarjalaisia, plus kolmansien osapuolten linssejä): EF-M 15-45mm f/3.5-6.3 STM IS (kittilinssi), EF-M 22mm f/2 STM, EF-M 28mm f/3.5 Macro IS STM, EF-M 32mm f/1.4 STM, ja EF-M 55-200mm f/4.5-6.3 IS STM (kannattaa muuten huomata, että M50 on APS-C-kennokoon kamera, ja tulkita nuo aukot ja polttovälit suhteessa siihen). Kolmansien osapuolten linsseistä kannattanee mainita ainakin manuaalitarkenteinen Laowa “CA-Dreamer” 65mm f/2.8 2x Ultra Macro APO (linkki Ken Rockwellin artikkeliin). Tämä ultra-makro kuitenkin tarvitsee käytännössä aina lisävaloa, salamatekniikkaa ja mieluiten myös jämäkkää makrokuvauskiskoa, jolla pinoamiseen (focus stacking) tarvittavat kuvat voidaan kohdistaa millintarkasti eri syvyyksille. Yleensä minulle riittää EF-M 28mm f/3.5 Macro IS STM, missä on myös pieni, rengastyyppinen lisävalo sisäänrakennettuna linssin kärkeen.

Se, missä myös tämä kompakti järjestelmäkamera edelleen häviää älypuhelimella kuvaamiselle, on kuvien muokkaamisen, siirtämisen ja julkaisemisen vaivattomuus. M50 on periaatteessa mahdollista kytkeä langattomasti älypuhelimeen ja siirtää kuvat sitä kautta muokattavaksi ja eteenpäin, mutta olen kokenut tuon langattoman yhdistämisen (ja Canonin Camera Connect -mobiilisovelluksen) niin hitaaksi ja epäluotettavaksi, että yleensä odotan suosiolla että pääsen kotiin ja siirrän kaikki kuvat kerralla muistikortin lukijan avulla tietokoneelle jatkokäsittelyyn.

Chris Niccolls vetoaa videonsa lopussa kameravalmistajiin, että nämä alkaisivat uudelleen tuottaa Panasonic GM5:n tyyppisiä, laadukkaita ja valokuvaukseen suunniteltuja kompakteja järjestelmäkameroita, mielellään modernilla tekniikalla päivitettyinä. Itse lisäisin hänen toivelistaansa ennen kaikkea paljon nykyistä nopeaman ja luotettavamman langattoman kuvien siirron. Hienoa olisi tietysti, jos kamerassa itsessään olisi (mobiili)käyttöjärjestelmä joka tukisi julkaisemista suosituimpiin tiedostonjako-, valokuvaus- ja sosiaalisen median palveluihin. Mutta jo se, että kamera kykenisi aidosti “yhden napin tekniikalla” siirtämään kuvat älypuhelimeen auttaisi paljon. Mutta vanhojen kameroiden hitaudesta ja kömpelyydestä huolimatta aion itse edelleen jatkaa ainakin näiden parin kompaktikameran käyttöä. Esimerkiksi Canon M50:n laadukkaat ja kevyet linssit tarjoavat sellaista kuvanlaatua, mihin älypuhelimen laskennalliset tekniikat eivät edelleenkään taivu. Sony RX100 puolestaan tuo itselleni etenkin mustavalkokuvaukseen sellaisen konkreettisen, perinteiseen kameratyöskentelyyn liittyvän näppituntuman, mitä älypuhelimen virtuaalinappien hipelöinti ei vain korvaa.

Sony RX100

Photography is an interesting thing – many interesting things. Take cameras, for example. For some people, cameras and lenses appear to mean perhaps more than the actual photographs they are supposed to use those equipment for. The global growth of revenue from digital camera industry continues its upwards trend, and by some estimates is expected to reach $46 billion by 2017. There are cameras for multiple uses, and the strengths of one system in one context turn into weaknesses in another. Compare DSLR “systems camera” to a cameraphone (or smartphone), for example: the versatility provided by multiple, interchangeable lenses combined to large image sensor and powerful image processing is unbeatable when the pure technical side of photography as a form of expression is being considered. On the other hand, in everyday daily lives, few people go about hauling their professional DSLR system everywhere. Having a good camera integrated into the mobile phone is your best bet to have camera at hand when the spontaneus opportunity for an interesting photo presents itself. Though, the limitations of small lens and small image sensor inevitably set its limits to what one can achieve with a smartphone camera.

I am going to experiment next by acquiring a compact, “pocket camera” that hopefully would be small enough to actually be feasible to carry around daily in my overcoat pocket, while also having better optics and more versatile feature set than a smartphone camera.

My choice (balancing budget and wish list) concluded into Sony Cyber-shot DSC-RX100 model. This is a compact camera that was introduced already in summer 2012, and there are already several more feature-rich, upgraded versions of RX100 available (Mark II, III, and now also IV, released in summer 2015). My priority here though was to focus on the essential aspects of solid optics combined with decent image sensor and build quality, and the original RX100 ranks high in that department, and the price is pretty competitive by now.

There are few things that smartphone cameras do really well, and extensive app ecosystem, strong computing power in compact form factor and excellent touch screen interfaces are among the key such elements. If the lens and sensor are priority in a compact camera, to get that high quality shot, and you are carrying a powerful smartphone also with you everywhere, it does not make sense to try to duplicate smartphone functions in the camera itself. It is enough to be able to get the photo from camera to the smartphone, and then do the post-processing and possible social media sharing, or archiving from there (or, via a cloud service and/or a PC, for that matter). RX100 does not have a built-in WiFi or other wireless functions, so I have now equipped my new Sony with the Eye-Fi Mobi Pro 32 GB SD memory card, which has the WiFi, and can connect to e.g. iPhone Eye-Fi Mobi app, where from you can take the editing and sharing business as far as you want.

I also invested to some other small add-ons: the official camera LCD screen protector (PCK-LM15) and the Sony AG-R2 Attachment Grip. The latter affects the slim, flat design of RX100 a bit, but is really good for getting reliable hold of the camera so that you can confidently work through multiple positions, without fear of dropping the camera.

RX100 is one of the most popular cameras in the relatively new “enthusiast compact” category, that I guess emerged out of Darwinian adaptation process, where mobile phones took over most of the “snapshot” market, and the compact camera manufacturers were forced to evolve and differentiate their offerings from the most basic and casual photography needs. The manual of RX100 is a rather thick volume, so it has fair number of various options and functions, and this camera has also a rather large, one-inch image sensor (of 20 megapixels), a Carl Zeiss Vario-Sonnar T lens (28-100mm equiv., f/1.8-4.9), image stabilization, automatic face recognition, customizable controls and the ability to shoot recording RAW images – something that the more professional (or nerdy) photo tweakers can value.

It is still too early to say whether the idea of having a daily pocket camera available actually makes any real sense, so that the extra 240 grams of weight in my jacket pocket really pays off. But I guess that in those conference trip breaks this would allow one to jump on and off the “tourist mode” with a bit more expressive range available than just a mobile phone camera would allow. We will see.