Month: November 2016

(Päivitys: 3.11. uutisoitiin että Tampereen yliopiston hallitus lykkää Tampere3-päätöstä: http://www.aviisi.fi/2016/11/tampereen-yliopisto-lykkaa-paatosta-tampere-3sta/)

Olin kutsuttuna puhujana edustamassa professorikuntaa tämän päivän avoimessa ”Tampere3 NoSignal” -yhteisötapahtumassa, mistä koottuina muutamia terveisiä:

Professorit, tutkimus- ja opetushenkilöstö kuin opiskelijatkin Tampereen yliopistoyhteisön piirissä näkevät lähtökohtaisesti uuden Tampere3-yliopiston ja korkeakoulukonsortion erittäin myönteisenä mahdollisuutena kehitystyöhön ja uusiin avauksiin niin tutkimuksen, koulutuksen kuin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja vuorovaikutuksen alueella. Nyt Tampereen kaupungin käsittelyn yhteydessä julkisen keskustelun kohteeksi nousseet, säätiöyliopiston perustamiseen ja sääntöihin liittyvät yksityiskohdat vaativat kuitenkin vielä pikaista reagointia. (Linkki Tampere3-materiaaleihin Tampereen kaupungin sivuilla.)

Professorit oman tieteenalojensa johtajanroolinsa kautta kantavat huolta erityisesti huippuluokan tieteen tekemisen mahdollisuuksista. Uusi Tampere3-yliopisto on paitsi suurempi myös paljon laaja-alaisempi kuin mikään nykyinen korkeakoulumme. Kunnianhimoisessa kokonaisuudessa on huomioitava niin humanististen, yhteiskuntatieteisten, luonnontieteisten, kuin myös teknologiatutkimuksen ja lääketieteen eri alojen toiminnan erityispiirteet.

Yliopistolakiin ja perustuslakiin on kirjattu tieteen autonomia ja yliopistojen itsehallinto: itse itseään korjaavalla tiedeyhteisöllä on parhaat keinot tunnistaa tärkeät tutkimusaiheet ja julkaista tulokset ilman ulkoista kontrollia ja sensuuria. Uskon että tästä peruslähtökohdasta ei ole syviä näkemyseroja uutta Tampere3-yliopistoa valmistelevien tahojen keskuudessa. Sävyeroja ja painotuseroja kuitenkin on havaittu. Kaikki osapuolet epäilemättä tavoittelevat menestyksellisesti toimivaa yliopistoa, mutta yliopisto- ja organisaatiokulttuureissa on havaittavissa selkeitä eroja.

Tampereen yliopiston professorien ja laadukkaan tieteentekemisen kannalta on tärkeää, että uudelle yliopistolle heti alusta lähtien luodaan tiedeyhteisön luottamukseen nojaava, vahva hallinto. Tämä luottamus syntyy luontevasti, kun toimitaan yliopistolain mukaisesti, eli vaaleilla valittu monijäseninen toimielin valitsee hallituksen, joka puolestaan valitsee rehtorin toteuttamaan operatiivista johtamista.

Nyt sekä hallituksen yliopistolakiesitysluonnokseen, että yliopistosäätiön sääntöluonnokseen on kirjattu siirtymäsäännöksiä, jotka tarpeettomasti poikkeavat yliopistolaista. Esimerkiksi säätiön säännöissä kaavaillaan, että uuden hallituksen nimityskomitea on kuusijäseninen, joista yliopistoyhteisön edustajat jäävät vähemmistöön, kun puheenjohtajaksi ollaan asettamassa säätiön perustajien edustajaa. Yliopistolain mukaan säätiöyliopiston hallituksen jäsenistä kuitenkin neljän tulee olla yhteisön piiristä tai heidän asettamanaan – kolme jäsentä valitaan perustajien asettamista ehdokkaista. Periaate tiedeyhteisön vahvasta, tieteen autonomiaa kunnioittavasta päätöksentekoroolista on lain kirjauksessa selvä, mutta säätiön sääntöluonnoksen kirjaus nimityskomitean puheenjohtajasta sotii tätä periaatetta vastaan.

Vahvaa tieteellisen asiantuntijayhteisön näkemystä ja vaikuttamismahdollisuutta voivat – ja pitää – toki hallituksessa edistää sekä yliopistoyhteisön nimeämät, että perustajien nimeämät asiantuntijat, mikäli he aidosti edustavat säätiöyliopistolain mukaisesti “toimialaan kuuluvien tieteiden ja taiteiden sekä yhteiskuntaelämän kotimaista ja kansainvälistä korkeimman tason asiantuntemusta”. Tampere3-yliopiston säätiön perustajiksi on sitoutumisensa ilmaissut poikkeuksellisen laaja ja monialainen joukko tärkeitä yhteiskunnan eri ulottuvuuksia edustavia toimijoita. Tiedeyhteisön ja perustajien halu ja pyrkimys tamperelaisen korkeakoulukokonaisuuden menestykseen ja kehittämiseen on vahva ja yhteinen.

On kuitenkin muistettava, että tieteellisen asiantuntemuksen tiukat vaatimukset puhuvat painokkaasti sen puolesta, että yliopiston hallituksen valinnassa tiedeyhteisön asettamien edustajien näkemyksillä on oltava viimeinen sana, eli nimitystoimikunnan puheenjohtajan on oltava tiedeyhteisön nimittämä.

Säätiön säännöissä ei myöskään pidä säätää tarpeettomasti sellaisista asioista, jotka kuuluvat tieteen autonomian piiriin, ja joista valittu säätiöyliopiston monijäseninen elin ja sen nimittämä hallitus voivat linjata yliopiston johtosäännössä. Tällainen yksityiskohta on sääntöluonnoksen kirjaus, että rehtori (tai nimittämänsä) toimii konsistorin puheenjohtajana.

Uusi yliopisto tarvitsee uuden, sille soveltuvan johtamisjärjestelmän. “Akateemisen hallituksen” (konsistorin), säätiöyliopiston hallituksen ja tiedekuntien välinen tehtävienjako voidaan parhaiten määritellä johtosääntötyössä kokonaisuutena.

Pelkästään lähitieteiden välillä voi olla merkittäviä eroja siinä, miten tieteellinen erinomaisuus alalla parhaiten varmistetaan ja miten sitä toteutetaan ja arvioidaan. Näin laajassa yliopistokokonaisuudessa on erityisen tärkeä varmistaa tieteellisen asiantuntemuksen vaikuttavuus johtamisjärjestelmässä. Vahvat tiedekunnat ja “akateeminen hallitus” (konsistori), jolla on oma äänensä ja oma puheenjohtajansa (kuten onkin Aallossa, provosti) on tarpeen: vain siten monitieteisen kentän monet äänet saadaan rikastuttamaan ja tarvittaessa korjaamaan mahdollisia operatiivisen johdon sokeita pisteitä.

Lopuksi: on erittäin hyvä, jos Tampere3 on nyt siirtymässä pitkään jatkuneesta epäselvästä välitilasta selkeään toteutusvaiheeseen – mutta kun luodaan uusi yliopisto, on erittäin tärkeä varmistaa, että siitä tulee autonomisen tieteenharjoittamisen kannalta ja perustuslain tarkoittamassa mielessä hyvä yliopisto.

Linkki, yliopistolaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558.