Avoimen tieteen palkinto 2021

Eilen Turussa Avoimen tieteen syyspäivillä Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikölle myönnettiin Avoimuuden edistäjät -palkinto 2021: https://avointiede.fi/fi/ajankohtaista/avoimen-tieteen-palkinnonsaajat-2021

Tässä on lyhyt kiitospuheeni tilaisuudessa: Haluan Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikön puolesta lämpimästi kiittää saamastamme tunnustuksesta!

Meille Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikön tutkijoille tieteen avoimuus on itseisarvo. Kyse on sekä pyrkimyksestä tuoda tekemämme tutkimustyö mahdollisimman laajasti saataville ja tunnetuksi, myös eettisestä valinnasta: haluamme edistää tieteen tasa-arvoa, madaltaa raja-aitoja ja sitoutua laaja-alaiseen yhteistyöhön.

Umpiossa tai kapean tiede-eliitin piirissä pysyttäytyminen ei sovellu pelikulttuurien tutkimuksen tekijöille siksikään, että tekemämme tutkimus on jatkuvassa tiiviissä vuoropuhelussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tutkimme ajankohtaisia ja moniulotteisia ilmiöitä ja pyrimme ymmärtämään niitä merkityksiä, mitä liittyy peleihin, pelaamiseen (tai pelaamatta jättämiseen), pelien luomiseen, tuottamiseen, seuraamiseen ja niiden ympärille kehittyneisiin moninaisiin ilmiöihin – eri ihmisryhmille, eri aikoina ja erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa.

Huippuyksikön strategiassa pyritään löytämään oikeat tavat julkaista ja vuorovaikuttaa aina kunkin tutkimuksen ja tarkasteltavan ilmiön erityispiirteistä lähtien. Avoimuus on meille myös moninaisuutta ja erilaisuuden kunnioittamista. Tuemme esimerkiksi uusissa tutkimuskanavissa julkaisemista, sekä englannin lisäksi myös esimerkiksi suomenkielistä tieteen tekemistä – vertaisarvioitu Pelitutkimuksen vuosikirja on syntynyt huippuyksikön tutkijoiden aloitteesta ja on edelleen meidän toimittamanamme ainoa suomenkielinen pelitutkimuksen tiedejulkaisu. Yhdessä nämä erilaiset toimet edistävät bibliodiversiteettiä: monikanavaista ja monimuotoista julkaisukulttuuria, missä kullekin osatutkimukselle ja julkaisulle pyritään tunnistamaan sille paras yleisö, ja oikea, spesifi julkaisukanava.

Julkaisujen avoimuuden lisäksi strategiamme siis kattaa myös pyrkimykset avata tutkimusaineistoja ja dataa mahdollisimman laajalti hyödynnettäväksi, sekä suuren joukon erilaisia kumppanuuksia ja tapahtumia, joiden avulla tähtäämme entistä vaikuttavampaan, avoimempaan ja relevantimpaan tutkimukseen. Olemme esimerkiksi vuodesta 2009 lähtien säännöllisesti toteuttaneet kansallisen Pelaajabarometri-tutkimuksen, jonka perusteella olemme voineet julkaista avoimesti perustietoa siitä, kuka pelaa, mitä pelaa, kuinka paljon – kaikki sellaista tietoa, jota on aktiivisesti hyödynnetty pelillistyvästä yhteiskunnasta käydyssä julkisessa keskustelussa, mediassa, ja esimerkiksi pelejä koskevan mediakasvatuksen linjauksia pohdittaessa.

On hyvä nostaa esiin yhteistyön merkitys tälle työlle. Kansainvälisen tiedeyhteisön lisäksi tärkeitä kumppaneita löytyy kotimaasta, esimerkiksi useiden tahojen yhteistyönä ja joukkorahoituksen tuella perustetusta Suomen pelimuseosta. Tässä yhteydessä kuuluu lausua kiitos myös kaikille näille toimijoille: tutkijoillemme, opiskelijoille – koko suomalaiselle pelikulttuuriyhteisölle!

Nyt meille myönnetty tunnustus toivottavasti tekee pelikulttuurien tutkimusta entistä laajemmin tunnetuksi, ja tarjoaa meille lisää mahdollisuuksia edistää tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan avoimuutta ja tasa-arvoa. Kiitokset!

Lisätietoja / more in English:

Kutsu: Pelitutkimuksen vuosikirja 2015, uusi päätoimittaja

[Finnish Yearbook of Game Studies, call for 2015] Pelitutkimuksen vuosikirja jatkaa toimintaansa edelleen myös ensi vuonna. Päätoimittaja vaihtuu: vuosikirjan perustamisesta vuodesta 2009 suuren työn tehnyt professori Jaakko Suominen luovuttaa valtikan Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin professorille Raine Koskimaalle, joka aloittaa vuoden alusta vuosikirjan uutena päätoimittajana. Vertaisarvioitu, suomenkielinen tiedejulkaisu on edelleen kiinnostunut julkaisemaan mielenkiintoisia uusia tutkimusartikkeleita, katsauksia ja kirja-arvioita; ks. kutsu: http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja-2015

Pelitutkimuksen vuosikirja 2014

Tiedoksi, runsaasti uutta pelitutkimustietoa on jälleen ilmaiseksi tarjolla:

Pelitutkimuksen kenttä laajenee — uusi Pelitutkimuksen vuosikirja
ilmestynyt

Pelitutkimuksen vuosikirja 2014 on ilmestynyt sähköisenä osoitteessa
http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja-2014

Vuosikirjassa tarkastellaan niin pelaamisen historiaa, nykytilannetta
kuin tulevaisuuttakin.

Pelitutkimuksen vuosikirja on vertaisarvioitu, avoin
tiedejulkaisu.Pelitutkimus on sekä monitieteinen tutkimusala että nuori
akateeminen oppiaine, jonka parissa toimivien tutkijoiden huomion
keskiössä on digitaalisten pelien erityisluonne. Nyt julkaistussa,
järjestyksessään kuudennessa vuosikirjassa, käsitellään varhaisen
suomalaisen tietokonepelin, Chesmacin (1979) historiaa ja löytämistä,
peliväkivallan suhdetta pelejä koskeviin moraalipaniikkeihin,
johtamiskäytäntöjä verkkopeleissä, uutispelejä, Macaon
rahapelikulttuureja, pelejä ja oppimista sekä pelivideoita.

Pelitutkimuksen vuosikirjan 2014 avaa Tero Pasasen artikkeli
väkivallasta pelikohujen arkkityyppinä. Pasanen käsittelee
artikkelissaan myös seksuaaliseen väkivaltaan, muukalaisvihaan ja
naisvihaan liittyviä pelikohuja ja toteaa, että pelikohujen
synnyttämillä moraalipaniikeilla on keskeinen merkitys interaktiivisen
median yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Jukka Jouhkin tutkimuskohteena on Kiinan erityistalousalueen Macaon
rahapelaaminen. Hän lähestyy aihetta erityisesti macaolaisten
moraalisten asenteiden kautta keskittyen alueella tapahtuneen
rahapelaamisen ja rahapeliturismin nopean kasvun vaikutuksiin.

Marko Siitonen ja Sanna-Kaisa Launonen tutkivat uutispeleihin eli
pelillistettyyn journalismiin liittyviä käyttäjäkokemuksia. Heidän
tutkimuksestaan käy ilmi, miten uutisten aiheet vaikuttavat siihen,
voiko niitä tukea pelillistämisellä lainkaan ja miten pelillistäminen
kannattaa tehdä.

Mikko Vesan ja J. Tuomas Harviaisen artikkelin tavoitteena on esittää
malleja, joiden avulla verkkopeliympäristöissä tapahtuvaa johtamista voi
tutkia. Vesa ja Harviainen tutkivat World of Warcraft -pelin niin
kutsuttuja raidiyhteisöjä ja niissä tapahtuvia johtamisen käytäntöjä.

Veli-Matti Nurkkalan ja tutkimusryhmän artikkeli pelaajien biometrisesta
testaamisesta soveltaa systeemisen psykologian näkökulmaa. Artikkeli on
herättänyt keskustelua jo ennen julkaisua ja kriittinen kommentti, sekä
kirjoittajien vastine kommenttiin on julkaistu Vuosikirjan osana.

Pelitutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja on professori Jaakko Suominen
Turun yliopistosta. Toimituskuntaan kuuluvat lisäksi professorit Raine
Koskimaa (Jyväskylän yliopisto) sekä Frans Mäyrä (Tampereen yliopisto),
yliopistonlehtori Petri Saarikoski (Turun yliopisto) ja yliopistotutkija
Olli Sotamaa (Tampereen yliopisto).

Lisätietoja: Jaakko Suominen, jaakko.suominen@utu.fi, 02-333 8100

Pelitutkimuksen vuosikirjan 2014 sisällys

Johdanto

Toimituskunta: Pelimaailmoista maailman pelillistymiseen —
pelitutkimuksen ja pelikulttuurin muutoslinjoja
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-01.pdf>. 3-7.

Artikkelit

1. Tero Pasanen: Murhasimulaattoreista poliittiseen korrektiuteen:
Väkivalta pelikohujen arkkityyppinä
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-02.pdf>. 8-23.
2. Jukka Jouhki: Pelaamisen moraali Macaossa: Havaintoja
rahapeliteollisuuden nopean nousun kokeneiden macaolaisten
moraalisten näkemysten narratiivisesta rakentumisesta
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-03.pdf>. 24-40.
3. Marko Siitonen ja Sanna-Kaisa Launonen: Viihteen ja vakavuuden
rajoilla — käyttäjien kokemuksia uutispeleistä
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-04.pdf>. 41-50
4. Mikko Vesa ja J. Tuomas Harviainen: Strategiset käytännöt
verkkoroolipeliympäristöissä: Merkityksiä pelitutkimukselle.
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-05.pdf> 51-62.
5. Veli-Matti Nurkkala, Kyösti Koskela, Jonna Kalermo, Petri Ruuskanen,
Niina Karvinen ja Timo Järvilehto: Biometrinen testaaminen ja
pelikäyttäytymisen psykofysiologinen teoria: Systeemisen psykologian
näkökulma
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-06.pdf>. 63-71.
Kommentti artikkeliin (Simo Järvelä ja J. Matias Kivikangas). 72.
Kirjoittajien vastine kommenttiin. 73.

Katsaukset

1. Markku Reunanen ja Manu Pärssinen: Chesmac: ensimmäinen suomalainen
kaupallinen tietokonepeli — jälleen
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-07.pdf>. 76-80.
2. Tero Kerttula: Peli jota ei voi pelata — pelivideoiden kulttuuri
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-08.pdf>. 81-87.
3. Katri Kuusisto: Hyöty ja huvi — kaupallisten pelien anti
opetuspeleihin
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-09.pdf>. 88-96.

Esittelyt ja arviot

1. Juho Karvinen: Siltaa sosiologian ja leikin tutkimuksen välille —
Thomas S. Henricksin Play Reconsidered: Sociological Perspectives on
Human Expression
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-10.pdf>. 97-99.
2. Miikka Lehtonen, Miikka Junnila ja Elina Koivisto: Pelitutkimuksen
paikat, osa 2: Aalto-yliopiston pelitutkimuksen ja -opetuksen
nykytila
<http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2014/ptvk2014-11.pdf>. 100-105.

Pelitutkimuksen vuosikirja 2013

[The Finnish Yearbook of Game Studies 2013 is out]

Peliväkivaltaa, propagandaa ja virtuaaliurheilua – uusi Pelitutkimuksen vuosikirja ilmestynyt

Pelitutkimuksen vuosikirja 2013 on ilmestynyt sähköisenä osoitteessa

http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja-2013

Vuosikirjassa tarkastellaan niin pelaamisen historiaa, nykytilannetta kuin tulevaisuuttakin.

Pelitutkimuksen vuosikirja on vertaisarvioitu, avoin tiedejulkaisu. Pelitutkimus on sekä monitieteinen tutkimusala että nuori akateeminen oppiaine, jonka parissa toimivien tutkijoiden huomion keskiössä on digitaalisten pelien erityisluonne. Nyt julkaistussa, järjestyksessään viidennessä vuosikirjassa, käsitellään suomalaisen peliteollisuuden kehityskaaria, peliväkivaltakeskustelua mediassa, peleihin liittyvää fanitoimintaa niin politiikan kuin urheilun alueilla, pelejä ja oppimista sekä tietokonepelien naishahmoja. Vuosikirjassa esitellään ja analysoidaan myös 35 pelitutkimuksen kotimaista väitöskirjaa ja hahmotetaan kuvaa alan tutkimustyön kehityssuunnista.

Markku Reunasen, Mikko Heinosen ja Manu Pärssisen suomalaisen pelituotannon historiaa käsittelevä artikkeli osoittaa, millaisia nousuja ja laskuja suomalaisessa digitaalisten pelien tuotannossa on ollut viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomalaiset pelintekijät ovat tuottaneet vain vähän pelejä konsoleille ja keskittyneet etenkin viime vuosina mobiilipeleihin. Suomalaiset pelintekijät ovat tehneet pelityypeistä eniten pulmapelejä ja toimintapelejä.

Tero Pasanen ja Jonne Arjoranta käsittelevät omassa artikkelissaan peliväkivaltaa sitä koskevan julkisen keskustelun kautta. Heidän analysoimissaan sanomalehtien verkkoartikkeleissa korostuivat erityisesti joukkosurmia, aggressiivisuutta ja väkivaltaista käytöstä sekä valvontaa ja vastuuta korostavat elementit. Koska Pasanen ja Arjoranta olivat rajanneet aineistonsa väkivaltaisia pelejä koskeviin artikkeleihin, oli varsin luonnollista että kielteiset elementit korostuivat. Samalla jutuissa oli kuitenkin myös myönteisiä teemoja, ja tutkijoiden mukaan keskustelussa ilmenneiden mielipiteiden kirjo oli yllättävänkin runsas.

Ave Randviir-Vellamo tarkastelee Venäjän presidenttiä tukevaa Like Putin -verkkopeliä osallistuvan propagandan muotona. Randviir-Vellamo näkee pelissä yhteyksiä venäläisessä populaarikulttuurissa jo pitkään vaikuttaneeseen Putin-henkilökulttiin ja päätyy pitämään sitä esimerkkinä uudenlaisesta poliittisesta faniudesta.

Pelitutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja on professori Jaakko Suominen Turun yliopistosta. Toimituskuntaan kuuluvat lisäksi professorit Raine Koskimaa (Jyväskylän yliopisto) sekä Frans Mäyrä (Tampereen yliopisto), yliopistonlehtori Petri Saarikoski (Turun yliopisto) ja yliopistotutkija Olli Sotamaa (Tampereen yliopisto).

Lisätietoja: Jaakko Suominen, jaakko.suominen@utu.fi, 02-333 8100

Pelitutkimuksen vuosikirjan 2013 sisällys

Toimituskunta: Johdanto. i-ii.

Artikkelit

J. Tuomas Harviainen ja Timo Lainema: Pelit, systeemidynamiikka ja oppiminen. 1-12.

Markku Reunanen, Mikko Heinonen ja Manu Pärssinen: Suomalaisen peliteollisuuden valtavirtaa ja sivupolkuja. 13-28.

Tero Pasanen ja Jonne Arjoranta: “Kuka tarvitsee netin sotapelejä?” – Väkivaltaisten pelien diskurssit suomalaisessa verkkomediassa. 29-57.

Ave Randviir-Vellamo: Like Putin: Videopeliesimerkki osallistuvasta propagandasta. 58-72.

Olli Sotamaa: Arkipäivän fantasiaa: taidosta, faniudesta ja pelirytmistä fantasiajalkapallossa. 73-91.

Katsaukset

Olli Sotamaa: Kokemuksia avoimesta arvioinnista – tapaus fantasialiiga. 93-98.

Usva Friman: Digitaalisten pelien naishahmoesitykset ja niiden tutkimus. 99-108.

Olli Sotamaa ja Jaakko Suominen: Suomalainen pelitutkimus vuosina 1998–2012 julkaistujen peliväitöskirjojen valossa. 109-121.

Esittelyt ja arviot

Olli Sotamaa: Jani Niipola, Pelisukupolvi: Suomalainen menestystarina Max Paynestä Angry Birdsiin. 122-124.

Frans Mäyrä, Jaakko Suominen ja Raine Koskimaa: Pelitutkimuksen paikat: pelien tutkimuksen asettuminen kotimaiseen yliopistokenttään – Osa yksi: Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistot. 125-133.

Scifi-tutkijayhdistys, uusi tutkimusjulkaisu

[Finnish researchers of science fiction and fantasy join forces in academic association, establish new journal] Tiedote:

Suomen scifi- ja fantasiatutkijat järjestäytyivät

10.10.2013, julkaisuvapaa heti

Suomen science fictionin ja fantasian tutkijat ovat perustaneet akateemisen yhdistyksen lajityyppien tutkimuksen ympärille. Suomen science fiction- ja fantasiatutkimuksen seura ry:n tehtävänä on edistää monitieteistä ja monialaista tieteiskirjallisuuden ja fantasian tutkimusta Suomessa. Samalla yhdistys perustaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän akateemisen vertaisarvioidun tiedejulkaisun Nordic Journal of Science Fiction and Fantasy Research, jonka tarkoituksena on yhdistää kentän pohjoismainen tutkimus.

”Vaikka meillä on vahvat perinteet tieteis- ja fantasiataiteen tutkimuksesta, ala on tähän asti järjestäytynyt vain epävirallisesti. Meillä on kansainvälisesti huomattavan korkealaatuinen ja aktiivinen tutkimuskenttä, mutta tutkijoilla ei ole ollut juuri mahdollisuutta julkaista tutkimuksiaan pohjoismaisella tasolla – alan artikkelit ovat hajaantuneet ympäri maailmaa alan julkaisuihin, joihin suurin osa täkäläisestä tutkijoista ei pääse käsiksi,” toteaa päätoimittaja Jyrki Korpua. ”Myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa painitaan samojen ongelmien kanssa, joten tarve pohjoismaiselle tieteelliselle julkaisulle on todella voimakas. Toimituskunta on alansa huippua ja erittäin kansainvälinen, ja tähtäimessämme onkin nostaa alan pohjoismainen tutkimus merkittäväksi osaksi kansainvälistä kenttää.”

Scifi- ja fantasiatutkimus on kansainvälisesti monialaista ja laajapohjaista. Alan verkostot ovat perinteisesti huomattavan järjestäytyneitä, ja konferenssit tapaavat keskittyä tutkimuksen yksittäisiin osa-alueisiin. Suomen tutkijaverkosto pyrkii päinvastaiseen – tarkoituksena on kerätä saman akateemisen sateenvarjon alle kentän koko kirjo. Tutkijaverkosto avaakin ovensa niin kirjallisuuden, sarjakuvien, pelien, elokuvan kuin muiden taiteiden tutkimukselle. Fantasian ja scifin tutkimuksella on Suomessa poikkeuksellisen vahvat juuret: vuosittainen Finfar-konferenssi on jatkunut jo viisitoista vuotta, ja tutkijaverkosto on tehnyt tiivistä yhteistyötä ulkomaisten konferenssien ja tutkimusverkostojen kanssa.

”Kattomme on korkealla ja seinät laveat. Scifin ja fantasian tutkimus ei ole vuosikausiin rajoittunut kirjallisuuteen, ja muilla taiteenlajeilla on merkittävä osansa tutkimuksessa. Akateemisesti katsoen tieteis- ja fantasiataiteen tutkimus on varsin poikkitieteellistä, ja juuret voivat pureutua useisiin teoreettisiin viitekehyksiin ja malleihin,” Korpua jatkaa.

 

Lisätietoja:

Jyrki Korpua, päätoimittaja, jyrki.korpua@oulu.fi, 050-3574024

Mika Loponen, tiedottaja, mika.loponen@helsinki.fi, 050-4033305

%d bloggers like this: