Category: events

We have a new publication date for Online Gaming in Context: The Social and Cultural Significance of Online Games book, edited by Garry Crawford, Victoria K. Gosling and Ben Light (published by Routledge). My own piece is titled: “Games in the Mobile Internet: Understanding Contextual Play in Flickr and Facebook”. The new date is in September. You should be able to get discount if you order in advance. Link: http://www.routledge.com/books/details/9780415556194/

Edit: here is a link to a form that you can use to get 20% discount.

Looking at my calendar, in Friday 13/5 this week there is a games discussion in the Tikkurila Library, with me and Markku Eskelinen talking about games culture / game studies. More information: http://kirjastossakohtaus.net/

There was an interesting seminar today in the University of Tampere where a number of media, communications, film and also one games scholar met to discuss ‘media’ as a “crossroads term” in academia. The multiple interesting presentations and discussions can not be adequately paraphrased by myself, here, but it was interesting to note how e.g. ‘digital media’ was related to convergence developments, and also to the ubiquity or pervasiveness of media – it was becoming difficult to say what was not media any more. This was philosophically linked to the question of mediation and presence; e.g. Jacques Derrida for one has emphasised that there is no access to ‘original’, or authenticity – our human existence is to exist within systems of signification that are always also systems of ‘re-presentation’ (when we become conscious of something, we already have some, even minute reflexive distance to that thought or sensation). Ok, maybe in some extreme experiences (strong pain, pleasure, intoxication) that sense of reflexiveness is in marginal position, but you get the idea. Even having a body means that we have that (“first person”) media always with us.

I presented some views of media as seen from Interactive Media / New Media perspective(s) and from those of Game Studies: e.g. the sometimes tensed relations and borderlines between game/narrative and game/media. Where I did not have time to go, however, was the growing interest in the rhetorics of games, and the study and application of games not to communicate direct messages, but to create conditions for expressive action. The posthuman views on the complexity of human agency I did mention, as well as the application of Game Studies into the study of everyday life (should have gone both to Goffman, and to gamification debates there, but did not have time). Great seminar, thanks for the organisers (Seija Ridell, Taisto Hujanen)!

Link: http://www.uta.fi/cmt/tutkimus/seminaarit/mika_ihmeen_media.html

I will be speaking as one of the keynotes in this conference, here spreading the word about its CFP:

The 12th ISPCAN European Regional Conference on Child Abuse and Neglect arranged by the University of Tampere and ISPCAN (International Society for Prevention of Child Abuse and Neglect), together with NASPCAN (The Nordic Society for Prevention of Child Abuse and Neglect)

Time: 18 – 21 September, 2011
Place: Tampere Hall, Tampere, Finland
Theme: Challenging Social Responsibilities for Child Abuse and Neglect

Child abuse and neglect are issues which challenge practitioners, decision makers and researchers as well as parents, children and communities: whose responsibility is it to react, respond and care and how should it be done? The Conference offers a multiprofessional and multidisciplinary forum for researchers, practitioners, activists and decision-makers – not forgetting children and young people themselves – to share views and experiences by arranging plenaries, workshops and informal social meeting places. The Nordic, European and global perspectives will support our joint efforts to promote the well-being and safety of children and their families globally.

Tentative conference sub themes:

• Social responsibility in every-day practice: tools, ethics and assessment
• Multiprofessional cooperation between authorities and experts
• Child and youth involvement and participation
• Abuse and neglect in socio-cultural contexts: global rights, local challenges
• Methods and ethics in child abuse research

For more information: http://www.uta.fi/laitokset/hoito/tapahtumat/childabuseandneglect2011/general_information.html

About the conference keynotes: http://www.uta.fi/laitokset/hoito/tapahtumat/childabuseandneglect2011/keynotes.html

(Here is the – Finnish – abstract of my tomorrow’s talk in Tieteen päivät event in Helsinki):

Peleihin liittyvä rahankäyttö on yksi ulottuvuus pelien arvon ja merkitysten tarkastelussa. Perinteisissä rahapeleissä raha näyttäytyy panoksena, voittoina ja tappioina, ja rahallisen arvon merkitykset määrittävät pitkälti pelin luonnetta. Viihdepelien rahaan ja arvoon liittyvät ulottuvuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Viihdepeliteollisuuden tuotteiden myyntiarvo ylitti 60 miljardia dollaria vuonna 2009 ja viihteellisiin pelimuotoihin liittyvät kasvunäkymät on taantumankin aikana arvioitu hyviksi. Perinteisen pelimyynnin ja pelilaitteisiin liittyvän liiketoiminnan rinnalle on kuitenkin kehittynyt erilaisia uusia arvonmuodostuksen alueita, jotka osin hämärtävät raha- ja viihdepelien tiukkaa eroa.

Fantasiapelit ovat mielenkiintoinen pelikulttuurin osa-alue, missä kehityksen monimuotoisuus tulee hyvin esiin. Laajimmillaan fantasiapelaamiseen sisällytetään esimerkiksi fantasialiigapelit, missä todellisten urheilijoiden menestys vaikuttaa fantasiajoukkueen ”omistajalleen” keräämiin pisteisiin. Tämäntyyppisen pelaamisen voi katsoa tarjoavan lisäarvoa ja -jännitystä aktiiviselle urheilun seuraajalle, mutta esimerkiksi Ilta-Sanomien Liigapörssi-peli tarjoaa parhaiten menestyneelle virtuaalivalmentajalle myös tuhannen euron rahapalkinnon. Virtuaalinen ja arkitodellisuuden arvonmuodostus ovat tiiviisti kietoutuneet yhteen.

Fantasiaroolipelit ovat osaltaan laajentaneet pelaamisen merkityskirjoa 1970-luvun varhaisvaiheistaan lähtien. Nämä pelit pyrkivät tarjoamaan kokemuksen sisäisesti johdonmukaisesta vaihtoehtotodellisuudesta. Pelaaja luo fantasiamaailmaan hahmon, jonka kokemusten, varusteiden ja voimien kartuttamiseen liittyy oma, itseisarvoinen merkityskokemuksensa. Samalla raja fantasian ja arkimaailman välillä on kuitenkin häilyvä. Pelaajat raportoivat pelissä saavutetun itseluottamuksen, kielitaidon tai tiimityön kokemusten siirtyvän rikastuttamaan myös ei-virtuaalista arkielämää. Raha koetaan toisinaan uhkatekijäksi fantasiaroolipeleissä: miljardiluokkaan laajentuneet virtuaalihyödykkeiden markkinat tekevät mahdolliseksi ”ostaa rahalla menestystä” aiemmin autonomiseksi koetussa fantasiatodellisuudessa. Samalla fantasiapelien yksi keskeinen sisältö liittyy pitkäveteiseen ja vaativaan ”fantasiatyöhön”, jonka tavoitteena on pakottaa pelaaja käyttämään aikaa kuukausimaksuperusteisessa pelimaailmassa. Laajojenkin fantasiapelien muuttuessa parhaillaan ilmaispeleiksi, on tämä arvon ja ansainnan logiikka murtumassa, ja tilalle kehittyy nopeasti uusia virtuaalisen ja reaalisen työn, viihteen ja kuluttamisen yhdistelmiä.