Theses in Game and Internet Studies

There is now also the list of completed PhD and Master’s Thesis works affiliated with Internet and Game Studies listed in the Game Research Lab website – Merry Midsummer, and congratulations to everyone who have successfully finished their studies this Spring! Link: http://gamelab.uta.fi/theses/

Konferenssiavustajaksi: Narrative Minds and Virtual Worlds

(This is an invitation for our students to enrol as conference assistants.)

Narrative Minds and Virtual Worlds Tampereen yliopistolla 21.-22.5.2013

Narrative Minds and Virtual Worlds -konferenssi tuo yhteen kertomuksen tutkijat kolmelta eri tieteenalalta: kirjallisuudentutkimuksesta, sosiologiasta ja pelitutkimuksesta. Yhdistämällä kaksi monitieteisen kertomuksentutkimuksen uusinta innovaatiota, mielten ja maailmojen teoretisoinnin, konferenssi tutkii mahdollisuuksia yhtenäiseen teorianmuodostukseen ja testaa samalla teorioiden ja menetelmien siirrettävyyttä tieteestä ja kulttuurista toiseen. Pääpuhujina tilaisuudessa ovat Marie-Laure Ryan ja Jarmila Mildorf, ja yhteensä esitelmiä on valittu pitämään 47 puhujaa Euroopasta ja Yhdysvalloista. Lisätietoja konferenssin kotisivuilta

http://www.uta.fi/ltl/en/plural/research/mmk/narrative_minds.html

Järjestelytoimikunta etsii nyt opiskelijoita avustamaan erilaisissa konferenssiin liittyvissä käytännön tehtävissä. Tehtäviin kuuluu infopisteen hoitaminen, puhujien vastaanottaminen ja opastaminen sekä luentosaleissa avustaminen suomeksi ja englanniksi. Avustajien odotetaan olevan käytettävissä molempina konferenssipäivinä. Avustajille järjestetään perehdytystilaisuus ennen konferenssia.

Vastineeksi työstään opiskelijat saavat arvokasta kokemusta kansainvälisen konferenssin järjestelyissä mukana olemisesta, todistuksen työstään sekä palauttamalla n. 2-4 sivun raportin konferenssissa toimimisesta myös 2 opintopisteen suorituksen (informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelmassa kohtaan ITIA61, aineopintojen muu valinnainen opintojakso).

Lisäksi konferenssista voi saada 2 opintopistettä opintopassiin kuuntelemalla esitelmiä ja laatimalla luentopäiväkirjan. Luentopäiväkirjan ohjeeksi soveltuvat kirjallisuustieteen luentopäiväkirjaohjeet: http://www.uta.fi/ltl/oppiaineet/kirjallisuus/opiskelu/tyoskentelymuodot/luentopaivakirja.html . Päiväkirjassa tulee kuvata ja analysoida vähintään neljän konferenssiesityksen sisältöä, pituus on n. 4-6 sivua (1,5-riviväli, n. 300 sanaa/sivu). Raportti ja päiväkirja palautetaan sisäpostissa: Frans Mäyrä/Pinni B2058.

Ilmoittaudu avustajaksi 30.4. mennessä osoitteeseen narrative.minds@uta.fi. Mainitse viestissä nimesi, pääaineesi/tutkinto-ohjelmasi sekä kielitaitosi.

Media and Communication Research in Finnish Universities

The Academy of Finland commissioned an international evaluation of the Media and Communication Research conducted in Finnish universities last year. The evaluation report was published yesterday, and can be downloaded from here:

http://www.aka.fi/Tiedostot/Tiedostot/Julkaisut/1_13_Media%20and%20Communication.pdf

There is much interesting descriptive data about the work our unit and many others are doing, and also some good recommendations. Some of the most crucial ones nevertheless remain outside of our power, most notably the lack of resources that has its impact on many aspects of academic work. Prof. Thorsten Quandt, the chair of the evaluation panel, noted that the administrative work load of professors needs to be radically lowered in order to have resources directed to original research, yet it is difficult to see how this can happen if the direction in the university sector has been to move more and more to “self-service model” where everyone, professors included, do everything themselves, using various less or more usable information systems. The fundamental problem seems to be the dominance of managerialist mindset (over-reliance on measurements, systems, “meta-work”), and that is not something that is unique to the media and communication research, it is endemic to contemporary academia.

Himasen etiikan etsijät

Latasin flunssalukemiseksi LongPlay-jutun “Himasen etiikka” – osin uteliaisuudesta uutta julkaisuformaattia kohtaan, osin ammatillisesta kiinnostuksesta tutkimuksen tekemisen ja tutkimusrahoituksen maailmaan. Lukukokemusta sävytti tietty monitahoinen kiusaantuneisuus. Sikäli kun ymmärsin, tutkivien journalistien (Anu Silfverberg ja Johanna Vehkoo) kysymyksenasettelu suuntautui lähinnä näihin epäilyksiin: 1) Pekka Himanen ei ole oikea tutkija, 2) häneltä tilattu selonteko ei ole oikea tutkimushanke, ja 3) hankkeen rahoitusjärjestelyt eivät kestä päivänvaloa.

Tutkijakysymys on sinänsä mielenkiintoinen: mikä tekee ihmisestä “oikean tutkijan”? Jutussa eräät (ex-)kollegat yliopiston filosofian laitokselta kertovat etteivät ole valmiit hyväksymään Himasta “filosofiksi”, koska hän ei ole vuosikymmeniin toiminut akateemisen filosofian tutkimuksen kentällä. Hänellä ei ole vertaisarvioituja artikkelijulkaisuja. Monet hänen selvityksensä ovat esseistisiä kirjoituksia, joissa ei ole tieteellistä viiteapparaattia. Toisaalta Himanen itse esiintyy useiden yliopistojen professorina ja kansainvälisenä huippututkijana. Kirjoitus onnistuukin nostamaan esiin nololta vaikuttavia kysymysmerkkejä Himasen retoriikan ja itsemarkkinoinnin taustalta. Toisaalta hänen Hakkerietiikka-kirjansa (2001) esimerkiksi onnistui kääntämään (toki jo aiemmin Stephen Levyn Hackers-teoksen [1984] tyyppisistä lähteistä tunnetut) hakkerimentaliteetin periaatteet laajemmin tietoyhteiskunnan ja tietotyön ideaaleja koskeviksi luonnehdinnoiksi. Se, kuinka todellisuudesta vieraina utopioina Himasen esityksiä piti, riippui lukijasta, mutta analyyttisenä vuosituhannen vaihteen teknologiauskoon tiettyä humaania otetta tarjonneena “puheenvuorona” tuota kirjaa toki täytyy tietyllä tavalla arvostaa. Hänen johtavan 90-luvun “nettisosiologi” Manuel Castellsin kanssa tehty yhteisjulkaisunsa Suomen tietoyhteiskuntamallista (2002) sisältää myös hyviä huomioita, mutta Himasen omaa roolia siinä on vaikea arvioida (Castells on pääkirjoittaja). Tilastollisine taulukkoineen tuo kirja vaikuttaa enemmän Castellsin Informaatioaika-trilogian Suomea koskevalta jälkikirjoitukselta kuin Himasen kirjoitukselta.

Himasen kirjoituksilta voi puuttua esimerkiksi taloustieteen tai empiriaan nojaavan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kredibiliteettiä, mutta jos hän toisaalta kirjoittaa arvokkaista asioista tavalla joka koetaan rikastavana tai uusia näkökulmia avaavana, voinee hänen toimintaansa arvostaa akateemisen koulutuksen saaneen ajattelijan yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivänä toimintana. Jutun valossa on kuitenkin selvää että Himanen on pyrkinyt hyödyntämään sekä konsulttityyppisen toiminnan rahoituspohjaa että mainetta professorina ja yliopistomaailmassa menestyneenä huippututkijana, mutta hänen todelliset krediittinsä jälkimmäisellä alueella ovat ohuet.

Jutusta heräävää toista kysymystä, onko Himasen johtamalta asiantuntijaryhmältä ja hänen Sofos Oy -yritykseltään tilattu 700 000 euron tutkimushanke oikeaa tutkimusta, on vaikeampi arvioida. Tutkimus on kesken. Siitä on julkaistu ensimmäinen väliraportti “Sininen kirja” (ladattavissa Valtioneuvoston sivuilta), “Suomen kestävän kasvun malli”, joka on herättänyt julkisuudessa kärkevää arvostelua. Kriitikkojen mukaan raportti on kirjoitettu huonosti (ks. Minna Lindgren Suomen Kuvalehdessä) ja siinä makrotalouden tai uusliberalismin aiheuttamaa pahoinvointia työelämässä ehdotetaan korjattavaksi kehittämällä yrityskulttuuria ja johtamista (ks. Jukka Relanderin arvio Hesarista). Tai: globaali näkökulma ja rahoitusmarkkinoiden rooli on unohdettu (ks. Matti Ylösen arvio Kepan sivuilta). Raportin talous- ja yhteiskuntatieteellinen perusta voi olla köykäistä, mutta toki kirjoituksessa on tietty humaani perusvire; Himanen nostaa “arvokkaan elämän” kehityksen päämääräksi ja haluaa edistää “välittämisen kulttuuria”, jolla siihen pyritään. Se, millaista politiikkaa selonteko osaltaan on edistämässä lienee lähinnä tutkimuksen tilanneen pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) käsissä. Epämääräiseksi myös jää, onko hankkeen kansisivulla niminä esiintyvällä kansainvälisellä tutkimusryhmällä itse asiassa mitään konkreettista roolia itse tutkimuksen tekemisessä. Toimittajat eivät tavoita tai saa mitään vastauksia kysymyksiinsä keneltäkään. Manuel Castellsin, virallisesti siis hankkeen toisen johtajan, katoamistemppu kuulostaa jutusta luettuna suorastaan surkuhupaisalta.

Kolmas LongPlayn jutusta nouseva kysymys on selvityksen tai tutkimuksen tilaajan ja rahoitusjärjestelyjen rooli ja luonne. Tutkimuksen (alkuperäiseltä hintalapultaan miljoona euroa) 700 000 €:n rahoitus junailtiin Sitran, Tekesin ja Suomen Akatemian budjeteista. Sitra ei halunnut kommentoida rahoituskysymystä oikeastaan lainkaan, mutta Tekesin ja Akatemian johdosta yksiselitteisesti vahvistetaan että rahoituspäätös tuli suorana toimeksiantona Valtioneuvoston kansliasta, siis pääministeri Kataiselta. Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki kommentoi jutussa että “Onneksi tätä tapahtuu Suomessa harvoin.” Mitä? – “Että meille sanellaan mitä tehdään.” Akatemia sentään tiputti heille sanellun 300 000 €:n rahoitusosuuden puoleen pyydetystä. Vaikuttaakin vahvasti että kyse on tutkimuksellisia piirteitä sisältävästä, poliittisesti motivoituneesta tilausselvityksestä, jolla on jotain (PR-, strategia-, muuta käyttöarvoa) Kataiselle ja hallituksen toiminnalle. Katainen puolusti rahoitusjärjestelyä Eduskunnassa toteamalla että menettelytapa oli julkisista hankinnoista annetun lain kirjaimen mukaista. Näin ehkä voikin olla, mutta että hallituksen omia tarkoitusperiä palveleva rahoitus haluttiin junailla “tiskin alta” julkisen, ja yleensä hyvin tiukasti kontrolloidun ja kilpaillun tutkimusrahoituksen budjetista, on menettelynä kieltämättä erikoinen. On käytetty valtaa, ja vedetty mutkia suoriksi. Tekevälle sattuu?

Toivotan Pekka Himaselle menestystä jatkossakin: hienoisesta ennalta-arvattavuudesta huolimatta hänellä on usein arvokasta sanottavaa ja varmasti kontribuutioita moneen asiaan tulevaisuudessakin. Täytyy kuitenkin toivoa että pelisääntöjä selkeytetään siitä, miten konsulttityyppiset selonteot ja varsinainen tieteellinen tutkimustoiminta jatkossa toteutetaan ja rahoitetaan. Vielä rahasta: Jukka Relander muistutti jutussaan että selontekohankkeen hinnalla olisi saanut viitisentoista väitöskirjaa tai 20 vuotta tutkijan työtä. Hankkeen hintalappua perusteleva “huippututkimusretoriikka” ei jutun lukemisen jälkeen enää täysin vakuuta.

Research Gate

There are these days several services that aim to serve the function of being an “Academic Facebook”: an easy-to-use service with various dynamic, social media functionalities for sharing and following the research work that we are doing. The ones that I have occasionally tried to update include Academia.edu, and ResearchGate.net – the latter is a new one that seems to grow fast due to its ‘viral’ settings: it both automatically grawls the net and add publications that might be yours, making it a matter of just a couple of clicks to add them to your publications listing. And, they also by default mail all your co-authors asking them to become members, too. While this kind of strategy of aggressive growth might look borderline spammy, I can only hope our official publication registry system at the University of Tampere would make life as easy. (I still have not got around updating my publications and other academic activities from last 6 months, sigh…) Link: my ResearchGate profile: https://www.researchgate.net/profile/Frans_Maeyrae/

University of Tampere, Master’s Degree Programme in Internet and Game Studies

Please notice the application period for our new Master’s Degree Programme starting in 2013 will open at 3rd December 2012 and end at 31 January 2013.

Short Summary:

Master’s Degree Programme in Internet and Game Studies aims to provide an in-depth view to the fundamental character and development of games and Internet. Games have grown into an important form of culture and human interaction, expanding from entertainment to other areas of life. Internet and social media form an increasingly vital part of communication, social life and distribution of media and services. Degree Programme in Internet and Game Studies is particularly targeted at the questions of analysis, design and application of online services and digital games from user- and culturally focused perspectives. The programme directs students to develop academic skills like critical thinking, scientific writing and carrying out research projects while encouraging active and comprehensive involvement with the practical processes and phenomena related to games and Internet.

More information:

http://www.uta.fi/admissions/degreeprog/programmes/igs.html

Instruction for applicants:

http://www.uta.fi/admissions/degreeprog/applying.html

Detailed instruction – How to apply:

http://www.uta.fi/admissions/degreeprog/applying/howtoapply.html

On Finnish games research, thoughts from DiGRA Nordic 2012

“A Decade of Nordic Game Studies”, the closing panel of DiGRA Nordic 2012 was cut short a bit, so I thought I’d blog some thoughts that had not so much room there.

Raine Koskimaa, the chair of panel presented us, the Nordic representatives, with the question of “what had been the main trend in game studies, as seen from your own perspective”. Another perspective to and challenge for the panel was presented by Espen Aarseth’s preceding keynote, “Playing the Field: Game Studies 1982 – 2042”, which (among many other things) asked whether there had been any real, solid contribution of game studies so far that would stand the test of time. Espen’s vision for the future included three main alternative directions, the “Massive Multiplayer” (where large teams would join forces, e.g. in school of architecture style), “Battlefield” model where there would be very little collaboration and much conflict, and thirdly, “Game Over” model, where game studies had proved to be just a fad, and had died away.

First, to look into the history of game studies in Finland: it is obvious that the history of scholarship related to games and play is long, and can be retraced back to the work of Yrjö Hirn from 1916 (see Olli Sotamaa’s Finnish language article about this in the Finnish Yearbook of Game Studies: http://www.pelitutkimus.fi/wp-content/uploads/2009/08/ptvk2009-09.pdf). There has been multiple starts, breaks in the tradition of scholarship and then re-starts, as seems to be the situation also internationally (cf. Jesper Juul’s review of “The Study of Games” in the first issue of Game Studies: http://www.gamestudies.org/0101/juul-review/). It appears that folkloristics, educational research and developmental psychology have dealt with some aspects of play with most consistent track history in Finland. The contemporary phase of digital game studies can be traced back to the late 1980s when hypermedia and hypertext arrived to the agenda of humanities and literary studies in particular, and more substantially during the 1990s when computer and video games and digital culture became a more sustained interest of scholarship. In early 2000s the first academic positions dedicated to the study of games emerged and e.g. the Game Research Lab in the University of Tampere was established in 2002 when we organised the Computer Games and Digital Cultures conference in Tampere. DiGRA was discussed at the time and formally established in early 2003.

One can evaluate the role and character of Finnish game studies from multiple perspectives, and it is clear that at least in numerical terms the volume of game studies has increased during the years. There is no bibliography or statistical record of game studies in Finland, but looking at the situation in Tampere Game Research Lab, I can see the ebb and flow of dozens of games related, externally funded research projects (I think the total figure 35 today), where the volume rises up for a two or three of busy years, then goes down, only to be followed by some busy years again, bit later. (You can see the effect of having only one professor here: it is very hard to prepare new research projects while you are completely engaged with the on-going ones, and research staff cannot continue directly from one project to another – there will be breaks that affect the continuity.)

The contemporary game research in Finland has been highly interdisciplinary, rooted in humanities, social sciences, design research as well as in e.g. economics, computer sciences, information studies as well as in many other disciplines and research fields. One could also say that it has become rather innovative of necessity: there has been almost no research funding available to look into the established, popular forms of computer games, but it has been possible to study emerging forms such as location based mobile multiplayer games, or pervasive games in general. There has also been more funding for applied research where games and play are integrated into some practically oriented implementation, rather than for basic research that would build the conceptual and theoretical basis for game studies. There are nevertheless good examples of how one can “smuggle into” applied project research questions and approaches that lead to important “foundational” innovations in conceptual, theoretical or methodological level. Personal research grants for PhD projects have also started to make it easier to stay focused with a certain topic, approach and theoretical line of thinking for a few years at least, while completing one’s PhD in game studies.

Thus, my candidates for the terms that characterise the past decade of game studies in Finland would be ‘divergence’ and ‘convergence’: the range of interests has spread from the initial, ‘core’ concerns of what a ‘game’ is or what constitutes player experience, to work that has experimented and interpreted the workings of completely new forms of games, as well as aspects of contemporary society, culture and daily life that can be characterised as ‘ludic’ or playful. But while this expansion has been on-going, there has been also steady stream of activity that has materialised through journal and conference papers, textbooks, yearbooks, anthologies and in other forums, which has also risen the awareness about key ontological, epistemological and methodological concerns that relate to games and play. In Espen’s keynote there was a suggestion (or question) that maybe we have not made any progress in game studies at all, and I think that would be an unfair assessment. There is certainly an element in game studies that is not cumulative, particularly as there are continuous changes and developments in the technical, social, cultural and commercial forms that games take from year to year. We need new research as new phenomena emerges. But the core fundamentals of games and play have also some rather stable characteristics that make the work carried out decades ago still relevant (Huizinga, Caillois – Espen mentioned Jacques Ehrmann’s article “Homo Ludens Revisited” from 1968, and there are many other works in cultural anthropology, literary and art theory, history, psychology and sociology that are also several decades old and yet still are worth reading and becoming inspired while doing research with games and play). What are the “classic” works of Finnish game studies, it is perhaps still too early to assess.

The game scholars from Finland have been active in opening new initiatives, participating in international forums and my guess is that the work carried out in this field has made an effect in several important discussions that cut through game studies, even while it is difficult to assess using “impact factor” tools used in other fields. The extensive interdisciplinarity of game studies still makes it too easy to miss out important, highly relevant publications that are published in venues that remain hidden behind disciplinary divides. We need more work in research bibliographies, open access repositories and databases that make it possible to use several different keywords to hunt for earlier publications in selected themes. Current situation is worrisome in game studies; even the bibliography of DigiPlay Initiative was closed down some time ago, even while it is now possible to access this data using Zotero (see https://www.zotero.org/groups/digiplay). Together with Joost Raessens and René Glas we made proposal to DiGRA for initiating a working group on an international database/wiki for research oriented game studies courses and degree programs (and professors/teachers), so that both us, members of the faculty, as well as students, could find relevant academic educational activities and expertise, and promote closer international collaboration.

Thus, from the three alternative future directions that Espen offered us, I am a firm believer in the “Massive Multiplayer” one, and I think that the progress we have made with game studies in Finland, as well as internationally, suggests that this is the future where we are indeed moving towards. Yet, the weak institutional status and the thinly scattered resources make it clear that we need more structure and support in this field to meet our challenges. DiGRA can play a key role in this development in the future, but we all need also to be active in the “grassroots level”. Closer collaboration with programs that train game industry professionals is also an important direction to consider, since it is clear that there are mutual benefits that can be gained through putting “theory” and “practice” into contact in different ways. It is also clear that there is more need for people who understand game studies and work in media or game industry than there is for professors or academic researchers. One can look e.g. the structures in communication studies and think about the relation between vocational education in professional journalism and media/communication research – a relationship that of course has also its tensions and challenges, but that has nevertheless has lead into a much clearly identifiable institutional character than the combination of game studies and game development education has in the university system today.

Internet- ja pelitutkimuksen maisterikoulutus

[Our Internet & Game Studies masters degree program is open for applications]

Internet- ja pelitutkimuksen (ent.hypermedia) maisterikoulutuksessa voi erikoistua tutkimaan vuorovaikutteista digitaalista mediaa, sen käyttöä ja suunnittelua. Opinnot keskittyvät internetin ja digitaalisten pelien kaltaisiin mediamuotoihin ja tarjoavat valmiuksia niiden analysoimiseen yhteisöllisten ja yksilöllisten käytäntöjen sekä käyttäjien kokemusten näkökulmasta. Opinnoissa pyritään kriittisesti tarkastelemaan ja ymmärtämään informaatioteknologian suunnittelua, käyttöä, sisältöjä ja merkityksiä. Keskeisiä opetuksessa tarkasteltavia aihealueita ovat internetin, sosiaalisen verkkomedian, avoimen tietoyhteiskunnan ja digitaalisten pelien tutkimukseen liittyvät kysymykset. Opinnoissa keskeistä on vahva tutkimusorientaatio. Opintojen kuluessa kehitetään valmiuksia suuntautua alueen jatko-opintoihin sekä toimimiseen asiantuntijana uusiin mediamuotoihin liittyvissä kysymyksissä. Vuorovaikutteinen ja verkottunut media on nopeasti laajeneva ja monimuotoinen tutkimuskenttä. Alueen opinnoissa menestyminen edellyttää oma-aloitteisuutta ja kykyä itsenäiseen ajatteluun sekä eri tieteenalojen tietämyksen luovaan soveltamiseen.

Erillisvalinnan hakuaika: 1.2.-29.2.2012 klo 16.15

Tarkemmat hakutiedot:

http://www.uta.fi/opiskelijaksi/hakukohteet/erillisvalinta/ipt.html

Tieteelliset seurat kyseenalaistavat tieteellisen julkaisutoiminnan arviointi- ja rahoitusmallit

[Spreading the word about the Finnish academic associations’ joint statement:] Kuusikymmentä tieteellistä seuraa on julkaissut kannanoton Monipuolisen ja -muotoisen tieteellisen julkaisutoiminnan puolesta. Siinä seurat kyseenalaistavat Julkaisufoorumi-hankkeen kaavailut luokitella tieteelliset julkaisut ja kirjakustantajat kolmeen luokkaan. Samoin seurat kyseenalaistavat tähän läheisesti liittyvän Opetus- ja kulttuuriministeriön esittämän yliopistojen uuden rahoitusmallin. Mukana julkilausumassa ovat muun muassa Westermarck-seura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Historiallinen Seura, Suomen Kasvatustieteellinen Seura, Suomen lääkäriseura Duodecim, Kulttuuritutkimuksen Seura ja Valtiotieteellinen yhdistys.

Sekä Julkaisufoorumi-hankkeen että yliopistojen uuden rahoitusmallin avulla tavoitellaan kannatettavia asioita: halutaan nostaa suomalaisen tieteellisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan laatua ja lisätä kansainvälisyyttä. Nyt kaavailuissa muodoissa molempiin esityksiin sisältyy kuitenkin piirteitä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa julkilausuttujen tavoitteiden kanssa.

Julkaisufoorumin ja ministeriön rahoituskaavailujen katsotaan olevan lähtökohdiltaan kapea-alaisia ja mekaanisesti toteutettuja. Niissä ei oteta huomioon eri tieteenalojen julkaisuperinteitä ja -tarpeita, eivätkä ne perustu tieteen sisältä nouseviin kriteereihin. Molemmat mallit laiminlyövät tieteiden monipuolisuuden ja -muotoisuuden sekä eri alojen historialliset traditiot. Mallien pohjalta mahdollisesti syntyvät tieteen ja tutkimuksen ohjausmallit vinouttavat tutkimuksen kenttää ja vaikeuttavat luovan tieteellisen työn tekemistä.

Kannanotossa kysytään, miksi suomenkieliset tiedejulkaisut automaattisesti asetetaan alemmalle tasolle kuin kansainväliset, etenkin englantilaiset. Kotimaisen julkaisemisen aliarvostukselle ei ole mitään sisällöllisiä perusteita. Tutkimuksen laatu ei perimmiltään ole kielikysymys, ja kaikilla tieteenaloilla tarvitaan sekä kansallista että kansainvälistä julkaisemista. Tieto- ja tiedeinstituutioilla on myös yhteiskunnallisia tehtäviä, joita korkeatasoinen suomenkieliset julkaisut tiedeyhteisöjen ohessa myös palvelevat. Tiedejulkaisujen arvioiminen ja arvottaminen nyt suunnitteilla olevalla tavalla on epäoikeudenmukaista eikä täytä tarkoitustaan.

Kannanoton allekirjoittaneet seurat esittävät, että sekä Julkaisufoorumihankkeen että ministeriön rahoitusmallin lähtökohtia pohditaan vielä kerran perusteellisesti. Tärkeä kysymys on, nousevatko mallit todella tieteiden sisäistä tarpeista vai enemmän hallinnollista tai muista tieteen ulkopuolelta tulevista perusteista. Ehdottoman tarpeellista on hakea avoimesti ja tasapuolisesti kestäviä sekä kaikkia toimija- ja tutkimustahoja tyydyttäviä käytänteitä.

Tavoitteena tulee olla maamme monipuolinen ja -muotoinen tieteellisen tutkimuksen ja siihen liittyvän julkaisutoiminnan turvaaminen sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Lisätietoja asiasta antavat:

Game and Internet Studies, University of Tampere

Interested in doing your masters degree about Internet or games in Tampere? Our degree program is open for the international applicants for the first time. You can read more from here:

http://www.uta.fi/sis/en/studies/disciplines/infim/studies/game.html