Tablets, the Next Generation

Samsung Galaxy Note 10.1, with S Pen
Samsung Galaxy Note 10.1, with S Pen

I have been testing two very good tablets recently: iPad Mini with Retina Display (Cellular) and Samsung Galaxy Note 10.1 (2014 Edition, LTE). In principle I would say that if you already are using a large-screen, phablet-style smartphone (like the Samsung Galaxy S4 I am using daily), and also carry around a powerful and light-weight laptop for the serious work stuff, tablet has a rather tight spot to cover. It is mostly too large to fit into your pocket (maybe a 7″ model like Nexus 7 can do that, however) so it not always available in the same way your smartphone is. And since the tablet does not have a full, dedicated keyboard and multitasking-oriented OS like your laptop has, it is not as efficient in the actual work, either. What to think about the continuing success of tablets, then?

When Apple introduced the original iPad, there were many who were sceptical about the actual benefits of again introducing the third, “middle category”, and there had been previous attempts to implement and market tablet computers and those had not been particularly successful. Apple’s virtue has been in the combination of extremely polished user experience with straightforward access to the key contents that most people actually care about. iPad proved that music, movies, photos, web and email can be rather well be handled also with a responsive, nicely designed tablet device.

iPad Mini with Retina Display continues the tradition of design excellence in Apple products. It is absolutely one of the most beautiful products of industrial design I have ever beheld. The care to the detail is admirable, and it is pleasure to touch and study this mini marvel. I have also been testing the new iPad Air and the new Mini has all the bells and whistles like its bigger brother, and it also boasts the same display resolution, just squeezed into significantly smaller frame. (There are some rather minor differences in processor power and in colour accuracy, in addition to size, to iPad Air’s benefit.) The iOS app ecosystem is the best in the mobile universe, and this concerns particularly the quality of applications. Many of the best iOS apps are just pleasure to use, so most games, lifestyle and productivity apps work best in the iOS environment. The main limitations, however, are at the growingly clear lack of innovation: iOS7, the newest version of Apple’s mobile operating system is prettier and in some areas clearly better than older versions of iOS. But the live titles and more flexible control scheme of Windows Phone provide more information at a glance, and Android is much more flexible and comes in myriad variations, with tools that a power user in particular can appreciate.

Google’s Nexus line of “stock Android” tablets and phones is perhaps the best example of the benefits that a modern mobile OS can provide, but there were important reasons why I wanted to turn my attention to a Galaxy Note this time. Most important of them was the “S Pen” stylus and its associated operating system enhancements.

Samsung’s S Pen is equipped with the state-of-the-art technology by Wacom, long-time leader in stylus and digitizing solutions. It is fascinating to see the fast reaction of tablet to the approacing tip of the small stylus, and writing and controlling of the tablet is effortless with the S Pen. It feels nice to be able to scribble handwritten text into a search box or straight into a document, and see the software automatically recognise and transform it into text. With Galaxy Note 10.1, I can take a PDF contract document, sent my a publisher, for example, and simply sign it with the S Pen, and email it back. This kind of common task has involved frustratingly complex negotiations between the hybrid worlds of print and digital documents, and now, with the help of S Pen and the magic of Evernote Skitch (a premium, paid feature), annotating PDFs is finally made natural and easy.

The downsides of Android’s increased capabilities include that often there is higher threshold of learning all the various features that manufacturers have made available to the user. iPad and its apps usually do less, but do it better. When I want to play games or consume content, I definitely lean more towards iPad Mini or iPad Air than an Android device. But when I today consider which device to pack with me for that next work trip, the choice is much harder. There is much B-quality bloatware and superfluous stuff in Samsung’s tablet, but also some really unique and genuinely useful features that make the life of a power user much easier. It is difficult to say what will be the outcome of the mobile competition in the long run, but the latest generation of tablets provide delightful and great user experiences, making a compelling case for the continuous existence of tablets as a device category.

Vastaväitös: nettipokeriaiheinen väitöskirja

[I will be the public opponent of a poker experience PhD study tomorrow in Helsinki] Huomenna on Helsingin yliopistossa mielenkiintoinen väitöstilaisuus, missä minulla on kunnia toimia vastaväittäjänä:

Tapahtumaluokka: Väitöstilaisuus
Aika: pe 29.11.2013 klo 12:15
Paikka: Päärakennus, Auditorium XII, Unioninkatu 34

FM Jussi Palomäki väittelee 29.11.2013 kello 12.15 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “New perspectives on emotional processes and decision making in the game of poker – with special emphasis on the tilting phenomenon”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorium XII, Unioninkatu 34.

Vastaväittäjänä on professori Frans Mäyrä, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Heikki Summala.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Studies in Cognitive Science. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

http://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=304&id=7487

New issue of Human IT

Spreading the word (as an editorial board member) – the new 12:2 issue of the Human IT journal is now out:

Spring seminar keynote & commentators

We will have the 10th anniversary Game Studies seminar in the University of Tampere Game Research Lab next April. The updated CFP information now announces also the names of the seminar keynote and invited paper commentators: Espen Aarseth, Jesper Juul, and Bart Simon. Check out the seminar website and the full CFP text from here: http://evaluationofgamestudiesseminar.wordpress.com/

Pelitutkimuksen vuosikirja 2013

[The Finnish Yearbook of Game Studies 2013 is out]

Peliväkivaltaa, propagandaa ja virtuaaliurheilua – uusi Pelitutkimuksen vuosikirja ilmestynyt

Pelitutkimuksen vuosikirja 2013 on ilmestynyt sähköisenä osoitteessa

http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja-2013

Vuosikirjassa tarkastellaan niin pelaamisen historiaa, nykytilannetta kuin tulevaisuuttakin.

Pelitutkimuksen vuosikirja on vertaisarvioitu, avoin tiedejulkaisu. Pelitutkimus on sekä monitieteinen tutkimusala että nuori akateeminen oppiaine, jonka parissa toimivien tutkijoiden huomion keskiössä on digitaalisten pelien erityisluonne. Nyt julkaistussa, järjestyksessään viidennessä vuosikirjassa, käsitellään suomalaisen peliteollisuuden kehityskaaria, peliväkivaltakeskustelua mediassa, peleihin liittyvää fanitoimintaa niin politiikan kuin urheilun alueilla, pelejä ja oppimista sekä tietokonepelien naishahmoja. Vuosikirjassa esitellään ja analysoidaan myös 35 pelitutkimuksen kotimaista väitöskirjaa ja hahmotetaan kuvaa alan tutkimustyön kehityssuunnista.

Markku Reunasen, Mikko Heinosen ja Manu Pärssisen suomalaisen pelituotannon historiaa käsittelevä artikkeli osoittaa, millaisia nousuja ja laskuja suomalaisessa digitaalisten pelien tuotannossa on ollut viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomalaiset pelintekijät ovat tuottaneet vain vähän pelejä konsoleille ja keskittyneet etenkin viime vuosina mobiilipeleihin. Suomalaiset pelintekijät ovat tehneet pelityypeistä eniten pulmapelejä ja toimintapelejä.

Tero Pasanen ja Jonne Arjoranta käsittelevät omassa artikkelissaan peliväkivaltaa sitä koskevan julkisen keskustelun kautta. Heidän analysoimissaan sanomalehtien verkkoartikkeleissa korostuivat erityisesti joukkosurmia, aggressiivisuutta ja väkivaltaista käytöstä sekä valvontaa ja vastuuta korostavat elementit. Koska Pasanen ja Arjoranta olivat rajanneet aineistonsa väkivaltaisia pelejä koskeviin artikkeleihin, oli varsin luonnollista että kielteiset elementit korostuivat. Samalla jutuissa oli kuitenkin myös myönteisiä teemoja, ja tutkijoiden mukaan keskustelussa ilmenneiden mielipiteiden kirjo oli yllättävänkin runsas.

Ave Randviir-Vellamo tarkastelee Venäjän presidenttiä tukevaa Like Putin -verkkopeliä osallistuvan propagandan muotona. Randviir-Vellamo näkee pelissä yhteyksiä venäläisessä populaarikulttuurissa jo pitkään vaikuttaneeseen Putin-henkilökulttiin ja päätyy pitämään sitä esimerkkinä uudenlaisesta poliittisesta faniudesta.

Pelitutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja on professori Jaakko Suominen Turun yliopistosta. Toimituskuntaan kuuluvat lisäksi professorit Raine Koskimaa (Jyväskylän yliopisto) sekä Frans Mäyrä (Tampereen yliopisto), yliopistonlehtori Petri Saarikoski (Turun yliopisto) ja yliopistotutkija Olli Sotamaa (Tampereen yliopisto).

Lisätietoja: Jaakko Suominen, jaakko.suominen@utu.fi, 02-333 8100

Pelitutkimuksen vuosikirjan 2013 sisällys

Toimituskunta: Johdanto. i-ii.

Artikkelit

J. Tuomas Harviainen ja Timo Lainema: Pelit, systeemidynamiikka ja oppiminen. 1-12.

Markku Reunanen, Mikko Heinonen ja Manu Pärssinen: Suomalaisen peliteollisuuden valtavirtaa ja sivupolkuja. 13-28.

Tero Pasanen ja Jonne Arjoranta: “Kuka tarvitsee netin sotapelejä?” – Väkivaltaisten pelien diskurssit suomalaisessa verkkomediassa. 29-57.

Ave Randviir-Vellamo: Like Putin: Videopeliesimerkki osallistuvasta propagandasta. 58-72.

Olli Sotamaa: Arkipäivän fantasiaa: taidosta, faniudesta ja pelirytmistä fantasiajalkapallossa. 73-91.

Katsaukset

Olli Sotamaa: Kokemuksia avoimesta arvioinnista – tapaus fantasialiiga. 93-98.

Usva Friman: Digitaalisten pelien naishahmoesitykset ja niiden tutkimus. 99-108.

Olli Sotamaa ja Jaakko Suominen: Suomalainen pelitutkimus vuosina 1998–2012 julkaistujen peliväitöskirjojen valossa. 109-121.

Esittelyt ja arviot

Olli Sotamaa: Jani Niipola, Pelisukupolvi: Suomalainen menestystarina Max Paynestä Angry Birdsiin. 122-124.

Frans Mäyrä, Jaakko Suominen ja Raine Koskimaa: Pelitutkimuksen paikat: pelien tutkimuksen asettuminen kotimaiseen yliopistokenttään – Osa yksi: Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistot. 125-133.

From Narrative to Gameplay (And Back) – Studying Transmedial Storyworlds

Today I had the pleasure of presenting the keynote lecture, titled “From Narrative to Gameplay (And Back) – Studying Transmedial Storyworlds” in the University of Cincinnati, “Focus on German Studies” conference. My talk featured a discussion of polyphony, conflicts and ambiguous heterogeneity in cultural texts and in cultural identities, concludes with an example of transmedial storyworld design from “LEGO the Lord of the Rings” video game. You can access both my lecture slides as well as the full video recording of the keynote (captured via Google Hangouts) from below:

 

Gaming around the World, Multiplayer book

Multiplayer: The Social Aspects of Digital Gaming
Multiplayer: The Social Aspects of Digital Gaming

Our co-authored chapter “Multiplayer Gaming Around the World” is now published in the book Multiplayer: The Social Aspects of Digital Gaming. The volume is published by Routledge and edited by Thorsten Quandt and Sonja Kröger. Our chapter includes some first comparative demographic analyses of game playing in different parts of the world: Germany, Finland, Belgium, and Singapore. There are 20 interesting chapters in the volume, and you can have a more detailed look here: http://www.routledgementalhealth.com/books/details/9780415828864/

Scifi-tutkijayhdistys, uusi tutkimusjulkaisu

[Finnish researchers of science fiction and fantasy join forces in academic association, establish new journal] Tiedote:

Suomen scifi- ja fantasiatutkijat järjestäytyivät

10.10.2013, julkaisuvapaa heti

Suomen science fictionin ja fantasian tutkijat ovat perustaneet akateemisen yhdistyksen lajityyppien tutkimuksen ympärille. Suomen science fiction- ja fantasiatutkimuksen seura ry:n tehtävänä on edistää monitieteistä ja monialaista tieteiskirjallisuuden ja fantasian tutkimusta Suomessa. Samalla yhdistys perustaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän akateemisen vertaisarvioidun tiedejulkaisun Nordic Journal of Science Fiction and Fantasy Research, jonka tarkoituksena on yhdistää kentän pohjoismainen tutkimus.

”Vaikka meillä on vahvat perinteet tieteis- ja fantasiataiteen tutkimuksesta, ala on tähän asti järjestäytynyt vain epävirallisesti. Meillä on kansainvälisesti huomattavan korkealaatuinen ja aktiivinen tutkimuskenttä, mutta tutkijoilla ei ole ollut juuri mahdollisuutta julkaista tutkimuksiaan pohjoismaisella tasolla – alan artikkelit ovat hajaantuneet ympäri maailmaa alan julkaisuihin, joihin suurin osa täkäläisestä tutkijoista ei pääse käsiksi,” toteaa päätoimittaja Jyrki Korpua. ”Myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa painitaan samojen ongelmien kanssa, joten tarve pohjoismaiselle tieteelliselle julkaisulle on todella voimakas. Toimituskunta on alansa huippua ja erittäin kansainvälinen, ja tähtäimessämme onkin nostaa alan pohjoismainen tutkimus merkittäväksi osaksi kansainvälistä kenttää.”

Scifi- ja fantasiatutkimus on kansainvälisesti monialaista ja laajapohjaista. Alan verkostot ovat perinteisesti huomattavan järjestäytyneitä, ja konferenssit tapaavat keskittyä tutkimuksen yksittäisiin osa-alueisiin. Suomen tutkijaverkosto pyrkii päinvastaiseen – tarkoituksena on kerätä saman akateemisen sateenvarjon alle kentän koko kirjo. Tutkijaverkosto avaakin ovensa niin kirjallisuuden, sarjakuvien, pelien, elokuvan kuin muiden taiteiden tutkimukselle. Fantasian ja scifin tutkimuksella on Suomessa poikkeuksellisen vahvat juuret: vuosittainen Finfar-konferenssi on jatkunut jo viisitoista vuotta, ja tutkijaverkosto on tehnyt tiivistä yhteistyötä ulkomaisten konferenssien ja tutkimusverkostojen kanssa.

”Kattomme on korkealla ja seinät laveat. Scifin ja fantasian tutkimus ei ole vuosikausiin rajoittunut kirjallisuuteen, ja muilla taiteenlajeilla on merkittävä osansa tutkimuksessa. Akateemisesti katsoen tieteis- ja fantasiataiteen tutkimus on varsin poikkitieteellistä, ja juuret voivat pureutua useisiin teoreettisiin viitekehyksiin ja malleihin,” Korpua jatkaa.

 

Lisätietoja:

Jyrki Korpua, päätoimittaja, jyrki.korpua@oulu.fi, 050-3574024

Mika Loponen, tiedottaja, mika.loponen@helsinki.fi, 050-4033305

Addiktioyhteiskunta: monikasvoinen peliongelma

Addiktioyhteiskunta
Addiktioyhteiskunta

[New book, featuring my piece about the lack of control, or ‘addiction’ problems in digital gaming] Nyt on mahdollista ennakkotilata Tuukka Tammen ja Pauliina Raennon toimittama kirja Addiktioyhteiskunta: riippuvuus aikamme ilmiönä (ks. Gaudeamuksen sivut). Kirjassa käsitellään mitä moninaisimpia ilmiöitä joihin – ainakin arkipuheen tasolla – vaikuttaa olevan nykyään mahdollista addiktoitua. Oman artikkelini otsikko on “Aika, raha ja peliviihde: Verkkopelaamisen harmit ja harmittomuus”, ja käsittelen siinä digitaaliseen viihde- (en siis nyt raha-) pelaamiseen liittyviä hallinnan ongelmia. Artikkelin materiaalia on kerätty mm. verkkopelaajien “pelileskien” keskustelufoorumeilta, ja niistä tulee ilmi kuinka monisäikeisestä kysymyksestä “peliongelmassa” voi olla kysymys – toisen ongelma voi olla toiselle elämän henkireikä, ja nämä erilaisten prioriteettien yhteensovittamisen kysymykset ovat usein peleistä nousevien riitojen taustalla. Toisaalta artikkelissa tuodaan esiin myös kuinka joidenkin ihmisten kohdalla pakonomainen nettipelaaminen näyttäisi olevan oire, tai kytkeytyvän esimerkiksi masennukseen, alkoholismiin tai työttömyyden kaltaisiin erilaisiin “tosielämän” ongelmiin.

Linkki tulostettavaan tilauslomakkeeseen on tässä: ESITE_Tammi_Addiktioyhteiskunta.

Pelikasvatusseminaari

[Spreading word about the Game/Media Education Seminar in Helsinki]

Levitän tässä sanaa tästä ilmaisesta pelikasvatusseminarista, joka toteutetaan marraskuussa Helsingissä:

Haluatko tietää lisää digitaalisista peleistä ja pelaamisesta?  Mitä on pelikasvatus ja miten sitä voi hyödyntää omassa työssä? Voiko pelaaminen olla haitallista?

Continue reading “Pelikasvatusseminaari”