Aloite: Suomen pelitutkimuksen seuran perustaminen

[Postitin tämän aiemmin tänään pelitutkimuksen finland[at]digra.org -postilistalle; tervetuloa mukaan sinne ja keskustelemaan aloitteesta; ohjeet liittymiseen löytyvät alta.]

Tänään Pelitutkimuksen päivän yhteydessä käytiin keskustelua, kannattaisiko perustaa Suomen pelitutkimuksen seura (ry.) edistämään pelitutkimuksen asemaa maassamme. Koska kaikki kiinnostuneet eivät varmaankaan olleet paikalla Turussa (kiitos järjestäjille ja puhujille!) niin avataan keskustelu myös täällä DiGRA Finland-sähköpostilistan puolella. Muutamia pointteja keskustelun herätteeksi:

– “Meillä on jo DiGRA Finland, kansainvälisen pelitutkimusyhdistyksen paikallisosasto, miksi uusi ry, eikö vanhan byrokratiassa ole jo tarpeeksi?” – Tähän voisi kommentoida että väljä toimijaverkosto (jollaista tämä chapter-toiminta lähinnä kai on) on ilman muuta mukava tapa välittää tietoa ja järjestää kevyellä kaavalla aktiviteetteja. Yhdistys kuitenkin tarjoaisi muutamia etuja.

– Pelitutkimuksen tieteellinen seura voi hakea Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) jäsenyyttä ja tätä kautta myös tieteellisten seurojen julkaisutoimintaan, ja esimerkiksi konferenssien järjestämiseen tarkoitettuja valtionavustuksia. Myös jäsenmaksutulot tukisivat tapahtumia, tiedottamista ja muuta toimintaa.

– Pelitutkimuksen vuosikirjan kehittäminen ja toiminnan rahoittaminen hyötyisi em. avustuksista.

– Seura voisi olla tärkeä kansallinen yhteistyöfoorumi ja tuoda aiempaa tehokkaammin yhteen eri tieteenalojen, hankkeiden, alueellisten keskusten ja monitieteisten verkostojen piirissä virinnyttä peli- ja pelillistämistutkimuksen aktiviteetteja.

– Seura ja sen verkkosivut voisivat kehittyä tärkeäksi kansalliseksi tietoportaaliksi: keneltä löytyy asiantuntemusta ja mistä aihepiiristä.

– Tieteellinen seura voi toimia myös edunvalvojana ja seuran toimielimet ottaa virallisemmassa roolissa kantaa esimerkiksi pelitutkimuksen asemaan yliopistokentässä, pelitutkimuksen laadun arviointia tai aihealueen kehittämistä koskevissa asioissa. Tämän voi ennakoida nousevan entistä tärkeämpään rooliin jatkossa kun kotimaisen korkeakoulukentän rakenteellinen kehittäminen etenee.

Mitä ajatuksia tämä aloite teissä, suomalaisissa pelitutkijoissa herättää? Puolesta – tai vastaan – puheenvuoroja? Ideoita siitä miten yhdistyksen toiminnan painopisteitä pitäisi priorisoida, tai millaisia aktiviteetteja olisi pyrkiä luomaan tai kehittämään? Ja ennen kaikkea: löytyykö meiltä riittävästi innokkaita vapaaehtoisia että näille erilaisille ideoille löytyisi myös toteuttajia?

Tätä viestiä saa ilman muuta levittää tahoille joiden uskoisitte olevan asiasta kiinnostuneita (ohjeet listalle liittymiseen siis löytyvät täältä: https://digrafinland.wordpress.com/contact/). Turussa hahmottelimme etenemismallia, missä aluksi käydään tällaista yleisempää ja kiinnostusta kartoittavaa keskustelua, ja jos järkevältä näyttää, ryhdyttäisiin esimerkiksi yhdistyksen sääntöjä hahmottelemaan verkossa, ja mahdollinen perustamiskokous kutsuttaisiin koolle esimerkiksi ensi vuoden Pelitutkimuksen päivän yhteyteen.

Itse ajattelen että Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet luoda vahva ja näkyvä tieteellinen yhdistys alueelle, ja että pelitutkimuksen mittava monitieteisyys huomioiden tällaisesta, eri aloilla toimivia ihmisiä yhteen tuovasta liittoumasta olisi mahdollisesti paljonkin konkreettista hyötyä. Kulttuurinen, tekninen, taiteellinen, taloudellinen, sosiaalitieteinen, psykologinen pelitutkimus – kaikkia näitä löytyy nykyään Suomesta ja uusia toimijoita tulee alueelle koko ajan. Olisi siis ehkä hyvä idea nostaa lippua korkeammalle ja pyrkiä tekemään näkyvämmäksi tätä monisäikeistä, nyt aika hajallaan olevaa toimintaa?

– tv. Frans Mäyrä @ Tampereen yliopisto, Game Research Lab

Tieteen päivät: peliteollisuussessio

[Session about Finnish game industry in Tieteen päivät 2015 event] Tervetuloa ilmaiseen tiedetapahtumaan: Tieteen päivät 2015 -tapahtuma sisältää myös session “Demoskeneä vai Tekes-tukea – suomalaisen peliteollisuuden menestystekijät”, jonka puheenjohtajana toimin. Asiantuntijanäkökulmia tarjoaa kolme puhujaa: Olli Sotamaa, Sonja Ängeslevä ja Jani Niipola. Tarkemmat tiedot sessiosta löytyvät ohjelmasivulta: http://www.tieteenpaivat.fi/fi/tieteen-paivat-2015/ohjelma/lauantai-101/demoskene%C3%A4-vai-tekes-tukea-%E2%80%93-suomalaisen-peliteollisuuden

Pelaajabarometri 2013: Mobiilipelaamisen nousu

Pelaajabarometri 2013
Pelaajabarometri 2013

Pelaajabarometrissa uutta tietoa pelaamisen muutossuunnista

Nyt julkaistu, vuoden 2013 aikana kerättyä aineistoa raportoiva uusin Pelaajabarometri kertoo pelaamisen suosion kokonaisuudessaan pysyneen ennallaan. Jos huomioidaan kaikki erilaiset pelimuodot ja satunnainenkin pelaaminen lähes jokainen suomalainen pelaa ainakin jotakin. Aktiivisia, vähintään kerran kuukaudessa jotain peliä pelaavia suomalaisia on noin 88 prosenttia.

Digitaalisten pelien päätyypeistä älypuhelimilla ja tablet-laitteilla pelattavat mobiilipelit olivat tutkimuksen mukaan merkittävästi kasvattaneet suosiotaan Suomessa. Vuonna 2009 ensimmäisessä Pelaajabarometrissa aktiivisia, vähintään kerran kuussa mobiilipelejä pelaavia vastaajia oli noin 13 %, mutta vuoden 2013 aineistossa tämä osuus jo vajaat 29 %. Käytännössä siis jo lähes joka kolmas suomalainen pelaa vähintään kerran kuussa jotain mobiilipeliä.

Sen sijaan niin tietokonepelit, selaimessa pelattavat pelit (Facebook-pelejä lukuun ottamatta) sekä konsolivideopelit ovat selkeästi menettäneet aktiivisia pelaajia. Esimerkiksi kun yksin pelattavien tietokonepelien aktiivisten pelaajien osuus suomalaisista vuonna 2011 oli yli 40 prosenttia, on se nyt 2013 barometriaineistossa alle 28 prosenttia. Vastaavasti aktiivisten konsolipelaajien osuus on pudonnut kahdessa vuodessa vajaasta 30 prosentista alle 19 prosentin osuuteen tutkittavasta väestöstä. Digitaalisessa pelaamisessa on nähtävissä selvää painopisteen siirtymää konsolivideopeleistä ja tietokonepeleistä tablet-laitteilla ja älypuhelimella pelattavien pelien pariin.

Perinteisten pelimuotojen suosiossa ei ole Pelaajabarometrin mukaan tapahtunut merkittäviä muutoksia, lukuun ottamatta paperilla pelattavia pulmapelejä, jotka ovat menettäneet suosiotaan vuonna 2011 havaitusta vajaasta 48 prosentista vuoden 2013 aineiston vajaaseen 42 prosenttiin aktiivisia pelaajia. Perinteisten rahapelien kohdalla on myös havaittavissa vähenevää suosiota: niin Veikkauksen, RAY:n kuin Fintotonkin järjestämät rahapelit ovat kaikki menettäneet muutaman prosenttiyksikön pelaajasuosiotaan vuoteen 2011 verrattuna. RAY:n perinteisten kolikkoautomaattipelien kohdalla suosion lasku on ollut suurinta. Verkkorahapelit eivät ole vastaavalla tavalla kasvattaneet pelaajamääriään.

Kun kaikkien suomalaisten pelaajien keski-ikä on yli 42 vuotta, on keskimääräinen digitaalisten pelien pelaaja yli 37-vuotias. Miesten ja naisten välisessä pelaamisessa ei kaikki pelaamisen tyypit huomioiden ole merkittävää eroa. Digitaalisen pelaamisen aktiivisuus on kuitenkin miesten ja poikien keskuudessa hieman tyttöjä ja naisia suurempaa.

Kun tarkastellaan yksittäisiä pelejä ja pelisarjoja, nousevat pasianssipelit jälleen ylivoimaisesti suosituimmiksi digitaalisiksi peleiksi. Suomalaisen Rovion Angry Birds -sarjan pelit ovat pelisuosiossa toisella sijalla ja veikkauspelit kolmantena. Suosituimpia pelejä pelataan niin mobiililaitteilla kuin tietokoneillakin.

Barometrissä tutkittiin nyt ensimmäistä kertaa pelien ostamista ja pelien lisäominaisuuksiin kohdistuvaa virtuaalihyödykkeiden ostamista. Digitaalinen jakelu esimerkiksi mobiilipelien verkkokaupoissa (”app stores”) on yleistynyt viime vuosina, mutta nyt toteutettu pelien hankintakysely kertoo että perinteinen, kaupasta tapahtuva pelin ostaminen on edelleen tyypillisin tapa hankkia digitaalinen peli. Kaupasta pelinsä ainakin toisinaan hankki kaikista vastaajista noin 43 prosenttia, aktiivisten digipelaajien joukosta yli puolet.

Lisäksi ilmaispelaaminen (”free-to-play”) ja pelien mikromaksut ovat olleet uudistamassa tuotteista verkkopalveluiksi muuttuvien digitaalisten pelien käytänteitä. Aktiivisista digipelaajista ainakin toisinaan verkkopalvelusta pelejä latasi noin 41 prosenttia, ja ilmaispelien lisäominaisuuksista rahaa oli maksanut 19 prosenttia. Kaikkien vastaajien joukosta vastaavat prosenttiosuudet olivat 27 ja 12 prosenttia. Eri ikäryhmistä aktiivisimpia digitaalisten viihdepelien ostajia olivat 30–39-vuotiaat, aktiiviset digiviihdepelaajat.

Nyt neljättä kertaa toteutettu Pelaajabarometri on kyselytutkimus pelaamisen eri muotojen yleisyydestä Suomessa. Tampereen, Turun ja Jyväskylän yliopistojen pelitutkijoiden yhteistyönä syntynyt tutkimus tarjoaa kattavaa ja ajankohtaista tietoa pelaamisen eri muodoista ja pelaamisen suosioon liittyvistä muutostrendeistä. Vuonna 2013 tutkimukseen kerätty 972 vastaajan aineisto pohjautuu Väestörekisterikeskuksen satunnaisotantaan 10–75–vuotiaista Manner-Suomen asukkaista.

Julkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9425-3

Lisätietoja:

Professori Frans Mäyrä, frans.mayra@uta.fi, puh. 050 336 7650
Tampereen yliopisto, informaatiotieteiden yksikkö, Game Research Lab
www.uta.fi/sis, http://gamelab.uta.fi

 

Pelitutkimuksen vuosikirja 2013

[The Finnish Yearbook of Game Studies 2013 is out]

Peliväkivaltaa, propagandaa ja virtuaaliurheilua – uusi Pelitutkimuksen vuosikirja ilmestynyt

Pelitutkimuksen vuosikirja 2013 on ilmestynyt sähköisenä osoitteessa

http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja-2013

Vuosikirjassa tarkastellaan niin pelaamisen historiaa, nykytilannetta kuin tulevaisuuttakin.

Pelitutkimuksen vuosikirja on vertaisarvioitu, avoin tiedejulkaisu. Pelitutkimus on sekä monitieteinen tutkimusala että nuori akateeminen oppiaine, jonka parissa toimivien tutkijoiden huomion keskiössä on digitaalisten pelien erityisluonne. Nyt julkaistussa, järjestyksessään viidennessä vuosikirjassa, käsitellään suomalaisen peliteollisuuden kehityskaaria, peliväkivaltakeskustelua mediassa, peleihin liittyvää fanitoimintaa niin politiikan kuin urheilun alueilla, pelejä ja oppimista sekä tietokonepelien naishahmoja. Vuosikirjassa esitellään ja analysoidaan myös 35 pelitutkimuksen kotimaista väitöskirjaa ja hahmotetaan kuvaa alan tutkimustyön kehityssuunnista.

Markku Reunasen, Mikko Heinosen ja Manu Pärssisen suomalaisen pelituotannon historiaa käsittelevä artikkeli osoittaa, millaisia nousuja ja laskuja suomalaisessa digitaalisten pelien tuotannossa on ollut viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomalaiset pelintekijät ovat tuottaneet vain vähän pelejä konsoleille ja keskittyneet etenkin viime vuosina mobiilipeleihin. Suomalaiset pelintekijät ovat tehneet pelityypeistä eniten pulmapelejä ja toimintapelejä.

Tero Pasanen ja Jonne Arjoranta käsittelevät omassa artikkelissaan peliväkivaltaa sitä koskevan julkisen keskustelun kautta. Heidän analysoimissaan sanomalehtien verkkoartikkeleissa korostuivat erityisesti joukkosurmia, aggressiivisuutta ja väkivaltaista käytöstä sekä valvontaa ja vastuuta korostavat elementit. Koska Pasanen ja Arjoranta olivat rajanneet aineistonsa väkivaltaisia pelejä koskeviin artikkeleihin, oli varsin luonnollista että kielteiset elementit korostuivat. Samalla jutuissa oli kuitenkin myös myönteisiä teemoja, ja tutkijoiden mukaan keskustelussa ilmenneiden mielipiteiden kirjo oli yllättävänkin runsas.

Ave Randviir-Vellamo tarkastelee Venäjän presidenttiä tukevaa Like Putin -verkkopeliä osallistuvan propagandan muotona. Randviir-Vellamo näkee pelissä yhteyksiä venäläisessä populaarikulttuurissa jo pitkään vaikuttaneeseen Putin-henkilökulttiin ja päätyy pitämään sitä esimerkkinä uudenlaisesta poliittisesta faniudesta.

Pelitutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja on professori Jaakko Suominen Turun yliopistosta. Toimituskuntaan kuuluvat lisäksi professorit Raine Koskimaa (Jyväskylän yliopisto) sekä Frans Mäyrä (Tampereen yliopisto), yliopistonlehtori Petri Saarikoski (Turun yliopisto) ja yliopistotutkija Olli Sotamaa (Tampereen yliopisto).

Lisätietoja: Jaakko Suominen, jaakko.suominen@utu.fi, 02-333 8100

Pelitutkimuksen vuosikirjan 2013 sisällys

Toimituskunta: Johdanto. i-ii.

Artikkelit

J. Tuomas Harviainen ja Timo Lainema: Pelit, systeemidynamiikka ja oppiminen. 1-12.

Markku Reunanen, Mikko Heinonen ja Manu Pärssinen: Suomalaisen peliteollisuuden valtavirtaa ja sivupolkuja. 13-28.

Tero Pasanen ja Jonne Arjoranta: “Kuka tarvitsee netin sotapelejä?” – Väkivaltaisten pelien diskurssit suomalaisessa verkkomediassa. 29-57.

Ave Randviir-Vellamo: Like Putin: Videopeliesimerkki osallistuvasta propagandasta. 58-72.

Olli Sotamaa: Arkipäivän fantasiaa: taidosta, faniudesta ja pelirytmistä fantasiajalkapallossa. 73-91.

Katsaukset

Olli Sotamaa: Kokemuksia avoimesta arvioinnista – tapaus fantasialiiga. 93-98.

Usva Friman: Digitaalisten pelien naishahmoesitykset ja niiden tutkimus. 99-108.

Olli Sotamaa ja Jaakko Suominen: Suomalainen pelitutkimus vuosina 1998–2012 julkaistujen peliväitöskirjojen valossa. 109-121.

Esittelyt ja arviot

Olli Sotamaa: Jani Niipola, Pelisukupolvi: Suomalainen menestystarina Max Paynestä Angry Birdsiin. 122-124.

Frans Mäyrä, Jaakko Suominen ja Raine Koskimaa: Pelitutkimuksen paikat: pelien tutkimuksen asettuminen kotimaiseen yliopistokenttään – Osa yksi: Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistot. 125-133.