Spreading the word: we have now published the special issue of DiGRA “Transactions” journal (ToDiGRA), on Physical and Digital in Games and Play, many thanks to authors, reviewers and specially to my co-editors Anu Seisto and Katriina Heljakka:
Vol 1, No 3 (2014)
Special issue, chief editor Frans Mäyrä
Table of Contents
Special issue: Physical and Digital in Games and Play
[In Finnish, new book on games, playfulness and learning] Vastapaino on julkaissut mielenkiintoisen teoksen Oppiminen pelissä: pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa (toim. Leena Krokfors, Marjaana Kangas & Kaisa Kopisto). Kirjoitin kirjaan seuraavat alkusanat:
Oppimisen ja pelaamisen yhteys on toisaalta ikivanha ja perustava arkielämän ilmiö, toisaalta pelioppiminen on uusi ja nouseva tutkimuksen ja tuotekehityksen aihealue. Jokainen meistä aloittaa elämänsä oppimalla leikkien ja pelien avulla, ja kaikkeen uusien taitojen oppimiseen luultavasti sisältyy luovan kokeilun, leikittelyn sekä aihepiiriin liittyvien toimintasääntöjen omaksumisen ulottuvuus. Toisaalta esimerkiksi formaalisessa kouluopetuksessa pelien käyttö on edelleen kokeiluasteella.
Oppimispelien sekä pelaamalla oppimisen tutkimus on noussut vuosikymmenien kuluessa yhä näkyvämpään rooliin, osana ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin laajempaa muutosprosessia. Digitaalinen tieto- ja viestintäteknologia on hiljalleen ujuttautunut myöhäismodernin yhteiskunnan ja elämän eri osa-alueille, joten teknologiaa on tarjolla arkikäytössä niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Digitaaliset pelit hyödyntävät tietokoneiden ja tietoverkkojen uusia ominaisuuksia elämyksellisillä ja mukaansatempaavilla tavoilla, jotka ovat usein vuosien varrella toimineet innovatiivisina esimerkkeinä tietotekniikan soveltamisen parhaista ratkaisuista. Pelaaminen on muuttanut muotoaan, ja perinteisten ulkoleikkien, urheilupelien sekä lauta- ja korttipelien rinnalle ovat nousseet video- ja tietokonepelit laajoine virtuaalimaailmoineen. Tampereen yliopiston toteuttaman Pelaajabarometri-tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista pelaa säännöllisesti jotain digitaalista peliä.
Pelit ja oppiminen nähdään kuitenkin toisinaan myös toisilleen vastakkaisina ilmiöinä. Protestanttiseen kulttuuriin on syvään juurtunut käsityksiä siitä että työ, tai opiskelu hyötyrationaalisena toimintana ei saa olla ”liian” hauskaa. Otsasi hiessä on sinun leipäsi syömän. Kepeämpi, leikittelevä tai pelejä hyödyntävä lähestymistapa oppimiseen voi näyttäytyä uhkaavana esimerkiksi perinteisten, oppilaiden passiivista vastaanottajaroolia painottavien näkemysten kannalta.
Pelaamisen hyödyt voivat myös herättää kysymyksiä: kuinka tehokasta oppimista pelaaminen oikeasti voi tarjota? Myös kaupallisista lähtökohdista kehitettyjen ja markkinoitujen, yleensä vahvasti viihteellisten pelien kyseenalainen arvomaailma tai väkivaltaisuus voivat leimata peleihin liittyviä mielikuvia.
Oppiminen pelissä on tärkeä puheenvuoro, koska tämä kirja tarjoaa vastauksia ylläoleviin kysymyksiin – sekä moniin muihin. Kirjan artikkeleissa monipuolinen asiantuntijajoukko tarjoaa sekä tutkimustietoa siitä, miten oppimispelejä on järkevää suunnitella, sekä soveltaa osana laajempaa luovien oppimisympäristöjen kenttää. Pelkän yksittäisen pelin sijaan huomio suunnataan aktivointiin, osallistamiseen ja pelillisyyteen, jotka laajentavat perinteisiä opetustilanteita. Pelisukupolvien myötä niin työelämässä kuin oppimisen maailmassa keskiöön on astumassa aktiivinen toimija, joka kokeilemisen ja ongelmanratkaisun keinoin itsenäisesti ja ryhmissä rakentaa uusia taitoja ja tietämystä. Erillisten oppimispelien rinnalla ja sijaan kirjoittajat ovatkin kannustamassa soveltamaan pelillisyyden oppeja koulun ja oppimisympäristöjen uudistamiseen: jos koulu olisi peli, mikä on sen tavoite – ja onko tuo peli suunniteltu niin että juuri nämä tärkeimmät tavoitteet ovat kirkkaasti ja rohkaisevasti kaikkien toimintaa ohjaamassa?
[Reposted research news from the University of Tampere:]
“Pervasive ludification and gamification, as well as the spreading of interactive media and online services are changing social interaction and the practices of work, learning and leisure as we speak,” says Professor Frans Mäyrä from the University of Tampere.
“That is why we need wide-ranging interdisciplinary studies in this area.”
The research into ludification in the society includes research into playfulness as an attitude that is also possible for adults, as well as into the different applications of gamification meaning the application of game elements in non-entertainment contexts. These, and several other themes are investigated in a new research project that is carried out in collaboration between three Finnish universities. The four-year research project Ludification and the emergence of playful culture is a joint effort of researchers of the digital culture at the universities of Tampere, Jyväskylä and Turku. Professor Frans Mäyrä is heading the research that is funded by the Academy of Finland.
Ludification at a more general level, and gamification in its more specific applications is a direction of development that is renewing the culture, society and businesses and it is also the common theme in three other research projects, which Professor Mäyrä and his research team have started.
Gamification is analysed in more detail in the research projects called the Neuroeconomics of Gaming and Koukku, which are collaborative efforts with the researchers at the Aalto University. In these projects, the focus is on the psychological aspects of buying and selling games and of the ethical issues involved. These projects are a part of the Skene Research Programme funded by Tekes, the Finnish Funding Agency for Innovation.
OASIS is a project that applies games as an integral part of university research and instruction and develops and studies a novel, playful and creative learning environment that supports a culture of informal information sharing and sense of community. This project is funded by the Finnish Work Environment Fund.
For more information, please contact:
Professor Frans Mäyrä,
frans.mayra@uta.fi, tel. +358 50 336 7650
School of Information Sciences, TRIM / Game Research Lab
Today is the opening of Second Season in OASIS, our experimental play/library/living-room space in School of Information Sciences. There will be bubbly wine and heady ideas available in OASIS today, starting 2 pm – welcome! The invitation is here: http://oasis.uta.fi/season-2-opening-oasis/ Pictured: “There are no rules”, playful work of art by Katariina Heljakka.
The Critical Evaluation of Game Studies seminar closed today, leaving a full house of tired but intellectually stimulated games scholars to debate and reflect on the outcomes and overall synthesis of the varied papers and discussions. One of the threads of the discussion concerned the identity and character of Game Studies (or “game studies”, or: games research? Or: ludology, even?) In his keynote, Espen Aarseth talked about Game Studies as a field, and argued (with explicit comment against my earlier published views) that a “discipline” is something that he particularly does not want to see Game Studies developing into.
This particular, anti-disciplinary view can in a way be grounded on the existing polyphony in this field: there has not emerged any single, unified school of thought that would encompass everything that is going around games and play in academia. On the other hand, one could also – again following Espen – argue that a discipline that produces its own undergraduates as well as postgraduates would need a more solid methodological basis, and also more established work market to guarantee the employment of such “native graduates”. (Sebastian Deterding had an interesting analysis and proposal in his paper, suggesting that since there are not much guarantees of employment, or not so many well-established publication venues in the “core” areas of Game Studies, people are escaping back to more established academic fields, such as HCI or Communication Studies, which have already opened up for games related research, and provide more institutional work opportunities – and that Game Studies should merge with Design Research so that it would have better opportunities for survival.) Or, one could follow Bart Simon who in his speech talked about the “unseriousness” inherent in games and play as an object of study, and go against the instrumentalization and reification of disciplinary knowledge by principle.
While I see the point of all these, well-grounded arguments, I just want to emphasize again that Game Studies needs both dimensions and movements: both the elements that pull people towards each other and focus at organizing the knowledge production and educational activities in Game Studies into some, hopefully rather unified wholes, as well as more interdisciplinary elements that fertilize and stimulate the growth of new approaches and innovations – both within Game Studies, as well as in other fields of learning. While there is enough anarchist in most game scholars today to make us stand up and go against any attempt at governance or “central control” in this daring, iconoclastic intellectual project that has been set into motion, it is also important, I think, to carry enough responsibility to aim at positive conditions for such project, and sometimes this will also require setting up “disciplinary versions” of the fast-moving research field, so that it can engage with various academic institutions and neighbouring disciplines at even terms. While such “freeze frame” simplifications of the field probably always do some violence to the plurality, coverage and dynamism of Game Studies, they are probably necessary illusions that we also need. Textbooks, lectures and articles are all good places to construct such, identity creating moments of Game Studies, as well as for deconstructing and questioning them. After the seminar, I think that the deconstructionist momentum is currently stronger than the constructivist one, but it just may be my impression.
In any case, I came out of the seminar invigorated and energized, believing even more that before to the need and enormous potential Game Studies has to offer, not only to academia, but also to the surrounding society. If we do not try to fit together and negotiate the multiple aspects that complicate the superficial, commonplace perceptions of what games are, or what game playing means, who is going to do that? Also, I do not think that the other academic disciplines that I know about are that much more unified, or less polyphonic than Game Studies is, actually. As years and decades go past, academics tend to question the truths of their fields from multiple angles, and come up with dozens of different, mutually competing and incompatible theories and approaches into their fields of inquiry. And that is a very good thing. Long live Game Studies, one and many!
Pelaajabarometrissa uutta tietoa pelaamisen muutossuunnista
Nyt julkaistu, vuoden 2013 aikana kerättyä aineistoa raportoiva uusin Pelaajabarometri kertoo pelaamisen suosion kokonaisuudessaan pysyneen ennallaan. Jos huomioidaan kaikki erilaiset pelimuodot ja satunnainenkin pelaaminen lähes jokainen suomalainen pelaa ainakin jotakin. Aktiivisia, vähintään kerran kuukaudessa jotain peliä pelaavia suomalaisia on noin 88 prosenttia.
Digitaalisten pelien päätyypeistä älypuhelimilla ja tablet-laitteilla pelattavat mobiilipelit olivat tutkimuksen mukaan merkittävästi kasvattaneet suosiotaan Suomessa. Vuonna 2009 ensimmäisessä Pelaajabarometrissa aktiivisia, vähintään kerran kuussa mobiilipelejä pelaavia vastaajia oli noin 13 %, mutta vuoden 2013 aineistossa tämä osuus jo vajaat 29 %. Käytännössä siis jo lähes joka kolmas suomalainen pelaa vähintään kerran kuussa jotain mobiilipeliä.
Sen sijaan niin tietokonepelit, selaimessa pelattavat pelit (Facebook-pelejä lukuun ottamatta) sekä konsolivideopelit ovat selkeästi menettäneet aktiivisia pelaajia. Esimerkiksi kun yksin pelattavien tietokonepelien aktiivisten pelaajien osuus suomalaisista vuonna 2011 oli yli 40 prosenttia, on se nyt 2013 barometriaineistossa alle 28 prosenttia. Vastaavasti aktiivisten konsolipelaajien osuus on pudonnut kahdessa vuodessa vajaasta 30 prosentista alle 19 prosentin osuuteen tutkittavasta väestöstä. Digitaalisessa pelaamisessa on nähtävissä selvää painopisteen siirtymää konsolivideopeleistä ja tietokonepeleistä tablet-laitteilla ja älypuhelimella pelattavien pelien pariin.
Perinteisten pelimuotojen suosiossa ei ole Pelaajabarometrin mukaan tapahtunut merkittäviä muutoksia, lukuun ottamatta paperilla pelattavia pulmapelejä, jotka ovat menettäneet suosiotaan vuonna 2011 havaitusta vajaasta 48 prosentista vuoden 2013 aineiston vajaaseen 42 prosenttiin aktiivisia pelaajia. Perinteisten rahapelien kohdalla on myös havaittavissa vähenevää suosiota: niin Veikkauksen, RAY:n kuin Fintotonkin järjestämät rahapelit ovat kaikki menettäneet muutaman prosenttiyksikön pelaajasuosiotaan vuoteen 2011 verrattuna. RAY:n perinteisten kolikkoautomaattipelien kohdalla suosion lasku on ollut suurinta. Verkkorahapelit eivät ole vastaavalla tavalla kasvattaneet pelaajamääriään.
Kun kaikkien suomalaisten pelaajien keski-ikä on yli 42 vuotta, on keskimääräinen digitaalisten pelien pelaaja yli 37-vuotias. Miesten ja naisten välisessä pelaamisessa ei kaikki pelaamisen tyypit huomioiden ole merkittävää eroa. Digitaalisen pelaamisen aktiivisuus on kuitenkin miesten ja poikien keskuudessa hieman tyttöjä ja naisia suurempaa.
Kun tarkastellaan yksittäisiä pelejä ja pelisarjoja, nousevat pasianssipelit jälleen ylivoimaisesti suosituimmiksi digitaalisiksi peleiksi. Suomalaisen Rovion Angry Birds -sarjan pelit ovat pelisuosiossa toisella sijalla ja veikkauspelit kolmantena. Suosituimpia pelejä pelataan niin mobiililaitteilla kuin tietokoneillakin.
Barometrissä tutkittiin nyt ensimmäistä kertaa pelien ostamista ja pelien lisäominaisuuksiin kohdistuvaa virtuaalihyödykkeiden ostamista. Digitaalinen jakelu esimerkiksi mobiilipelien verkkokaupoissa (”app stores”) on yleistynyt viime vuosina, mutta nyt toteutettu pelien hankintakysely kertoo että perinteinen, kaupasta tapahtuva pelin ostaminen on edelleen tyypillisin tapa hankkia digitaalinen peli. Kaupasta pelinsä ainakin toisinaan hankki kaikista vastaajista noin 43 prosenttia, aktiivisten digipelaajien joukosta yli puolet.
Lisäksi ilmaispelaaminen (”free-to-play”) ja pelien mikromaksut ovat olleet uudistamassa tuotteista verkkopalveluiksi muuttuvien digitaalisten pelien käytänteitä. Aktiivisista digipelaajista ainakin toisinaan verkkopalvelusta pelejä latasi noin 41 prosenttia, ja ilmaispelien lisäominaisuuksista rahaa oli maksanut 19 prosenttia. Kaikkien vastaajien joukosta vastaavat prosenttiosuudet olivat 27 ja 12 prosenttia. Eri ikäryhmistä aktiivisimpia digitaalisten viihdepelien ostajia olivat 30–39-vuotiaat, aktiiviset digiviihdepelaajat.
Nyt neljättä kertaa toteutettu Pelaajabarometri on kyselytutkimus pelaamisen eri muotojen yleisyydestä Suomessa. Tampereen, Turun ja Jyväskylän yliopistojen pelitutkijoiden yhteistyönä syntynyt tutkimus tarjoaa kattavaa ja ajankohtaista tietoa pelaamisen eri muodoista ja pelaamisen suosioon liittyvistä muutostrendeistä. Vuonna 2013 tutkimukseen kerätty 972 vastaajan aineisto pohjautuu Väestörekisterikeskuksen satunnaisotantaan 10–75–vuotiaista Manner-Suomen asukkaista.
Professori Frans Mäyrä, frans.mayra@uta.fi, puh. 050 336 7650
Tampereen yliopisto, informaatiotieteiden yksikkö, Game Research Lab www.uta.fi/sis, http://gamelab.uta.fi
This week, our “hybrid playfulness” research team is joining the COST FP1104 (“hybrid COST”) researchers around the Europe, and elsewhere to discuss the future of media, both printed and electronic, and particularly the in-between. The first day agenda was fully packed, including invited presentations on topics such as 2D codes, Augmented Reality, innovative printing, rich media mobile advertising, plus keynotes by professor Naomi Baron (American University) on reading in print and digital, and principal researcher Richard Harper (Microsoft Research Cambridge) on reading as writing and collaboration in the era of cloud computing. The Slovenian capital, Ljubljana, appears like a beautiful city, even while I have had little opportunity to look around so far.
frans goes blog 
You must be logged in to post a comment.